Au pairina New Yorkissa

>> Takaisin

Olin au pairina syyskuusta 2002 elokuuhun 2003 New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Au pair -vuosi on loistava tapa viettää välivuosi, turvallinen seikkailu, keino ansaita rahaa tai kaikkea näitä yhdessä. Lähtöni tärkein ja suurin syy oli kaivattu maisemanvaihdos, mahdollisuus tehdä ja kokea jotain erilaista uudessa ympäristössä. Tärkeimmäksi kokemuksiksi osoittautuivat kuitenkin uusien ihmisten tapaaminen ja itsestäni oppiminen.

Tuota pikaa paikan päällä idyllisessä esikaupungissa

Yleensä ihmiset ottavat itse yhteyttä järjestöön ja hakeutuvat siten au pairiksi, mutta minulle au pair -vuotta tarjottiin. Tarjous tuli tuttavaperheeltäni, joka oli jo AuPairCare-ohjelmassa mukana. Olin hakenut ammattikorkeakouluihin yhteishaussa ja lykkäsin päätöksentekoa kiehtovasta vuodesta ulkomailla, kunnes tiesin hakutulokset. En päässyt toivomaani opiskelupaikkaan, joten välivuosi ulkomailla kuulosti lupaavalta. Hakeuduin STS-järjestön kautta au pairiksi. Käytännön järjestelyt sujuivat nopeasti STS:n henkilökunnan ansiosta, ja päädyin toivomani tuttavaperheen au pairiksi. Tuota pikaa olin jo Croton-on-Hudsonissa, pienessä New York Cityn esikaupungissa.

Croton on 7 000 asukkaan paikkakunta; se on pieni, idyllinen pikkukylä Hudson-joen varrella. Crotonin pienuudesta johtuen, vietin paljon vapaa-ajastani muissa kaupungeissa. Crotonista on erittäin hyvät junayhteydet New York Cityyn, jonne matka junalla kestää noin tunnin. Rauhallinen esikaupunki oli hyvä paikka asua ja turvallinen lapsille, eikä asuminen siellä häirinnyt minua, sillä pääsin kokemaan suurkaupungin sykettä joka viikonloppu.

Lastenhoitoa ja kevyitä kotitöitä

Au pairin työnkuvaan kuuluu ensisijaisesti lapsista huolehtiminen. Olin perheessä, jossa on kaksi lasta: 10-vuotias poika ja 13-vuotias tyttö. Työt alkoivat aamulla: huolehdin aamiaisesta lapsille ja vein heidät kouluun. Iltapäivällä työaika alkoi, kun hain lapset koulusta, ja työt loppuivat klo 19-20, kun vanhemmat tulivat kotiin töistä. Muuten minulle kuului kevyitä kotitöitä, lasten- ja leikkihuoneen siisteinä pitämistä, imurointia, keittiön siisteydestä huolehtimista jne. Joskus viikonloppuisin olin lapsenvahtina, jos perheen vanhemmat lähtivät ulos illanviettoon.

Uusia ystäviä ja kielitaitoa mutta koti-ikäväkin yllätti

Vuosi ulkomaille tekee ihmeitä itsetunnolle. Itse ajattelen nykyisin usein: "Jos selvisin vuoden siellä, selviän tästäkin." Kokemuksiin palaa aina uudestaan ja uudestaan ja niistä pystyy ammentamaan voimia uusiin koitoksiin.

Solmin au pair vuoden aikana vahvoja ystävyyssuhteita, ja nyt on haaveena päästä käymään ulkomaisten ystävien luona eri maissa ja saada heidät tietenkin kylään Suomeen!

Suomalaiset ovat yleensä erittäin arkoja puhumaan vierasta kieltä, vaikka sen osaisivat kuinka hyvin tahansa. Ulkomailla kieltä on pakko puhua tai muuten ei pärjää. Kieleen tottuu erittäin helposti, ja muutaman kuukauden päästä oman äidinkielen sanat eivät enää muistu mieleen! Minulle jäi vuoden jälkeen varma englanninkielentaito. Tuntuu, että nyt kieltä voi vain vaihtaa sen kummempia miettimättä, ja voi vaihtaa myös takaisin suomen kieleen, mikä ei aina ulkomailla tuosta vain onnistunut.

Vuosi oli erittäin hieno kokemus, enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Mutta pelkästään ei ollut helppoa ja hauskaa, vaan vuoteen mahtui myös koti-ikävää. Vuosi on lyhyt aika elämänkaaressa, mutta pitkä aika olla kotoa pois. Koti-ikävää ei kannata pelätä, eikä sen takia kannata jättää lähtemättä, mutta siihen kannattaa varautua ja tiedostaa asia, kun ikävä iskee. Onnistumisen tunne on mahtava, kun palaa kotiin ja saa palkinnoksi takaisin ystävät lähelle!

Au pair vuoden jälkeen palasin kouluavustajan työhön samalle ala-asteelle, jossa olin töissä ennen lähtöäni. Tänä keväänä haen ammattikorkeakoulujen yhteishaussa sosiaalialalle. Matkustelu kuuluu varmasti elämääni myöhemminkin, seuraavaksi kenties opiskelun aikana työharjoittelun kautta.

Nähdään maailmalla!
Piia Nisula


>> Lue lisää Au pairiksi hakeutumisesta

>> Takaisin

[Lisätty 5.3.2004 | TR]