 |
Henkinen vyölaukku kertyi täyteen muistoja
Voih, iso EVS-vaihtovuoteni pienessä Belgiassa on nyt takana. Upeat kokemukset ovat tallentuneet ikuisesti mieleeni - ja varsin konkreettisesti myös tuohon lantionseudulle. Sitä se tyypillinen belgialainen elämänmeno teettää: harva se ilta kokoonnutaan ystävien kanssa yhteen nauttimaan hyvästä seurasta, ruoasta ja maan mittavasta olutvalikoimasta. Arjen meininki Belgiassa on siis hyvin sosiaalista. Tämä johtunee siitä, että koko maa on niin täyteen ahdettu ihmisiä, että belgialaisilla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin totutella olemaan nätisti toistensa kanssa.
EVS-vaihto-ohjelma on turvallinen tapa ponkaista maailmalle
Sinä, joka tätä juttuani nyt luet, harkitset luultavasti lähtöä ulkomaan seikkailuun. Oman kokemukseni pohjalta en voi muuta kuin mitä lämpimimmin kannustaa sinua siihen. EVS (European Voluntary Service) -vaihto-ohjelma on toimiva ja turvallinen tapa ponkaista maailmalle: sinusta pidetään huolta sekä kotimaan että vastaanottavan maan organisaation toimesta. Tätä kautta vanhempasikin saavat mielenrauhan, koska tietävät, että joku ohjaa ja opastaa heidän pikku ketoangervoaan kaukana maailman metropoleissa.
Järjestöjen kautta pääset myös tutustumaan muihin vaihtareihin maailman joka kolkalta sekä osallistumaan hauskoihin ryhmätapaamisiin heidän kanssaan. Itse asiassa vaihtaritapaamiset olivat yksi vuoteni ehdottomista hittijutuista. Niitä järjestettiin kolme kertaa: vuoden alussa, puolessa välissä ja lopussa. Loistavia tilaisuuksia solmia ystävyyssuhteita maapallon joka mantereelle!
Orientaatioleirillä tutustuu eri maista tulleisiin vapaaehtoisiin
Meitä saapui Belgiaan samaan aikaan noin 25 vapaaehtoista, ja ensimmäiset kaksi viikkoa vietimme yhdessä Brysselissä orientaatioleirillä totutellen belgialaiseen elämänmenoon. Leirillä oli mielenkiintoista tutustua eri kansallisuuksiin ja heidän kulttuureihinsa, todeta mitkä stereotypiat olivat totta, mitkä tarua. Huvittavaa ajankulua oli katsella kun Nigerian pojat palelivat kesäkuumalla mustissa untuvatakeissaan tai kun 25-vuotias egyptiläisnuorukainen tarttui päättäväisesti tiskiharjaan elämänsä ensimmäistä kertaa.
Brysselin yöhumussa Taiwanin tyttöjen jännittynyt kikattelu riistäytyi käsistä, kun oli aika maistaa belgialaista kirsikkaolutta. Jo parin siemauksen jälkeen tyttöjen tilanne oli varsin hysteerinen. Koska toistaiseksi tykkään tärykalvoistani, katsoin parhaaksi siirtyä viereiseen pöytäämme läpi villinä vellovan latino-ryhmän. Tuota jalla-jallaa kyseisellä ryhmällä riitti leirin jokaiselle illalle; uskomattoman energistä ja fleksiibeliä kansaa. Itsekin yritin tuohon salsameininkiin liittyä mutta muutaman kokeilun jälkeen tulin vahvan vakuuttuneeksi siitä, että lanteeni on valettu betonista eikä se yksinkertaisesti sovellu kyseiseen toimintaan.
Pienistä pulmista ei kannata tehdä suuria ongelmia
Alkuleirin jälkeen se todellinen seikkailu vasta alkaa. Sinua odottaa uusi kaupunki, koti ja työpaikka. Etenkin vuoden alku on tasapainoilua uusien tapojen omaksunnan ja kompromissien välillä. Asioita tehdään taatusti eri tavalla, mihin olet Suomessa tottunut, mutta ota se virkistävänä muutoksena, älä negatiivisena puutteena. Pienistä pulmista paisuu helposti suuri ongelma, jos niistä haluaa itselleen sellaisen tehdä.
Esimerkiksi erään espanjalaisvaihtarin vuoden pilasi niinkin dramaattinen asia kuin leipä. Sitä syötiin kuulemma koko ajan ja liikaa. Eivät nuo kalvakat, lähinnä Finlandia-talon seinäkaakeleita muistuttavat limpun siivut minuakaan suuremmin houkutelleet, mutta pienen metsästyksen jälkeen yksinkertainen ratkaisu löytyi marketin hyllystä: kaurahiutaleet! Kaurapuuroa sitten pistelinkin vuoden aikana vähintään oman painoni verran.
Työskentely projektissa oli mukavaa ja vaihtelevaa
Voit paljolti itse vaikuttaa siihen, millaiseen projektiin ja mihin maahan päädyt työskentelemään. Netissä on valtava tietokanta erilaisia mahdollisuuksia, joihin voit rauhassa tutustua ja päättää, mihin haluat hakea. Itse päädyin Belgiaan aivan sattumalta: löysin hyvältä kuulostavan urheiluprojektin, johon lähetin hakemukseni, ja jo seuraavana päivänä minut toivotettiin tervetulleeksi. Minua odotti Sporty vzw. -niminen liikuntakasvatusjärjestö, jossa tehtävänäni oli auttaa urheilu- ja teemaleirien organisoinnissa sekä ohjauksessa, uimakouluissa ja muissa aktiviteeteissa. Lisäksi suunnittelin ja toteutin järjestön esitteet ja t-paidat, graafikko kun olen varsinaiselta koulutukseltani.
Työskentely Sportyssa oli mukavaa ja vaihtelevaa, toimistohommien ja erilaisten leirien vuorottelua. Totta kai alussa oli pieniä hankaluuksia, kun ei osannut kieltä ja kaikki oli uutta ja outoa. Tuntui, etten muuta tehnytkään, kuin tulitin työkavereitani tuhansilla kysymyksillä.
Esimerkiksi ekalla leirilläni eteeni kasattiin muoviputkia, verkkoja ja hiekkasäkkejä ja pyydettiin rakentamaan niistä frisbee-doel. Niinpä, tuo kuulosti niin mystiseltä, että se voisi olla minulle yhtä hyvin lyömäsoitin kuin lumilinko. Koska olin kysynyt tuona aamuna jo noin 724 mitä-missä-kuka-häh? -tyyppistä kysymystä, päätin, että tästä selviän nyt omin neuvoin. Aikaa ja elastista pinnaa se vaati, mutta sain kuin sainkin kaikki palaset natsaamaan toisiinsa. Lasten rynnättyä saliin leikkimään sain valtavan itsetyytyväisyyden vallassa todeta, että näillä oudoilla vermeillä oli myös toimiva funktio: nehän ovat frisbee-heittokoreja! Mahtavaa!
Muille maille lähdetään tekemään arjesta hankalampaa
Tällaiset pikku onnistumiset ja uusien juttujen oppiminen oli tosi palkitsevaa ja innostavaa. Sehän juuri on se matkailun masokistisella tavalla hauska puoli: muille maille lähdetään tekemään arjesta hieman hankalampaa. Ongelmien ratkominen ja tiensä löytäminen ulos viidakosta pitää mielen terävänä. Suomessa kun elo tuppaa olemaan joskus liiankin helppoa, tiedät puuduttavan automaattisesti, miten toimia arjen perustilanteissa.
Eli vessan hanasta tulee kuumaa vettä, kun vääntää punaiselle ja maksalaatikkoa myydään puolen kilon paketeissa, rusinoilla tai ilman. Mutta ah, ken luulee näin olevan kaikkialla, on karvaasti väärässä. Nimittäin jossain on tapana lämmittää pesuvettä boilerilla, joka toimii ihan kivasti - kunhan muistaa käydä potkaisemassa sitä napakasti vasempaan alakylkeen operaation puolessa välissä. (Tämän oivaltaminen vaati mittavan tutkimustyön perustuen satunnaisotokseen asunnon entisistä asukkaista.) Ai niin, ja tuo ihanainen maksalaatikko... siihen en ole vielä Euroopassa törmännyt. Siinä sitä on haastavaa missiota myyntimiehille: levittäkää tuon ruskean herkkulaatikon universaalia ilosanomaa ja valistakaa Unionin tietämätöntä kansaa mikrossa räjähtelevien rusinoiden tuhovoimasta.
Vapaa-aika täynnä antoisia kokemuksia
Mitä vaihtarivuoden muihin ratkiriemukkaisiin kokemuksiin tulee, niiden keräilyyn sinulle jää mukavasti aikaa, kiitos kuusituntisen työpäivän! Se, millaiseksi oma vapaa-aikasi ja kaveripiirisi muodostuu, on tietenkin sinusta itsestäsi kiinni. Olemalla positiivinen ja avoin pääset pitkälle. Ainakin omalla kohdallani huomasin, että koska olin suomalainen, olin jotain outoa ja eksoottista uuden kotikaupunkini ihmisille. Niinpä hyväntahtoisia kutsuja sateli tractor pulling-kisoista perjantaibingoon saakka. Ja kaikkeen mukaan, totta kai! Sillä niihin hauskimpiin tyyppeihin ja tilanteisiin törmää juuri kun sitä vähiten odottaa?
Näin EVS-vuoden jälkeen ei voi kuin todeta, että nähtyä ja koettua tuli valtavasti, itseluottamus kasvoi kohisten ja henkinen vyölaukku kasautui täyteen muistoja veikeistä tilanteista, paikoista ja ihmisistä. Sieltä minun on sitten eläkepäivillä hyvä ammentaa ja tarinoida tekohampaat ässien kohdalla falskaten kiikkustuolini ympärillä kuunteleville lapsenlapsilleni - jotka jaksavat keskittyä sataan kertaan toistettuihin jorinoihini tasan niin kauan kun muorin taskussa riittää kermakaramelleja jaettavaksi. Toivon että sain sinut edes hitusen vakuuttuneemmaksi siitä, että vaihtarivuosi on ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu! Lycka till!
Eeva Kangas
Belgia 2002-2003
>> Lue lisää EU:n Nuoriso-ohjelman vapaaehtoispalvelusta
[Lisätty 17.10.2003 | TR]
|
| |
|
|
|
Cimo.fi-verkkopalvelu