 |
>> Takaisin
Mikäli mieli halajaa ulkomaille ja vielä hyvää tekemään, voisi Euroopan unionin Nuoriso-ohjelman vapaaehtoispalvelu olla sinunkin juttusi. Minun se ainakin oli. Tässä hieman ajatuksia siitä, millaisena minä tuon kokemuksen näen.
Lähtöä suunnitellessa ja valmistellessa on huomioitava, ettei sitä kuitenkaan kaikista valmisteluista huolimatta voi kuvitella, mitä kaikkea jakso tuo tullessaan. Ei, vaikka kuinka kuvittelisi olevansa maailman kansalainen, jolle on matkusteluista karttunut ulkomailla olon kokemusta.
En osannut kuvitella, että?
En osannut kuvitella, että uuteen kulttuuriin tottuminen ja siihen sulautuminen vie niin paljon aikaa ja energiaa. Englannissa maitopurkkien väritys on juuri päinvastainen kuin meillä, ja huhut paksuista kokolattiamatoista pitävätkin paikkansa. En osannut ennakoida sitäkään, että heterona olisin todellista vähemmistöä työpaikallani (kyseisessä järjestössä kun suurin osa työntekijöistä on homoja ja lesboja. Siinä ei sitten työpaikkaromanssia kehitelty?). En myöskään osannut ajatella, että jossain vaiheessa miettisin kesken lopettamista ja kotiinpaluuta (vaihe, jonka kaikki vapaaehtoiset käyvät läpi). En sitäkään osannut odottaa, että voisin tehdä tapaamiini ihmisiin niin lähtemättömän vaikutuksen vain olemalla ihmisten elämässä ja kertomalla, kuinka emme elä pelkän pimeyden ja lumen keskellä täällä Pohjolan maassa.
Vuoteen mahtui monenlaista
Näin jälkeenpäin ajatellen vuosi kokonaisuudessaan oli mahtava kokemus. Oli huonoja aikoja, joista selvittiin sisulla ja salmiakilla ja tietenkin kotiväen sekä ystävien tuella. Oli hyviä aikoja, jolloin ei voinut miettiäkään olevansa muualla tekemässä jotain muuta. Oli uusia kokemuksia, joista on iloinen aina, ja rankkoja hetkiä, joista selviytymistä muistelee ylpeydellä. Oli ihania uusia ystäviä ja hauskoja kommelluksia kielen kanssa. Oli kaikkea ja paljon, suurta ja pientä ihmeellistä, arkielämää ja seikkailua. Tuon vuoden jälkeen minusta jäi pieni palanen Englantiin, vaikka elämäni John Smithiä sieltä en löytänytkään.
Yleisneuvona voin sanoa, että kaikkea voi kohdata ja kaikkeen pitää varautua. Ja kuitenkin tiedän, ettei sitä osaa varautua kaikkeen. Naiivi luottamus asioiden mutkattomaan toimivuuteen on yhtä tärkeää kuin se, että ajattelee asioita mahdollisimman avoimesti ja psyykkaa itseään joustavuuteen, jolloin pystyy tavalla tai toisella selviytymään kaikesta siitä, mihin ei osannut varautua. Kaikkeen elämässä ei kuitenkaan voi varautua; niitä tilanteita kutsutaan yllätyksiksi. Ja yllätyksiä vapaaehtoisjaksollaan kyllä kohtaa.
10 kohdan mitä voi tapahtua / Mitä EVS oikeasti on:
Koti-ikävän kohtaa jokainen varmasti, jossain muodossa, vaikka olisi asunut itsenäisesti ennen jaksoa viisi vuotta.
Halu lopettaa kesken on ok, sen käy jokainen läpi.
Uusia ihmisiä
Mahtavia ja mahdottomia kokemuksia
Matkustelua
Omia ja toisten ennakkoluuloja joutuu kohtaamaan oli kyseessä sitten Suomi maana tai työpakkamoraali.
Isänmaallisuus lisääntyy vaikka maailmankansalaisuus vahvistuu.
Halu jäädä uuteen "kotimaahan" on luonnollista; jotkut jopa jäävätkin.
Itkua ja hammastenkiristystä. Vaikeuksien kautta voittoon kuljetaan vapaehtoisenakin. Sitä ei voi välttää.
Herkkuhetkiä niin kohtaamiensa ihmisten, kuin syötävänkin kanssa.
Heidi Salo
>> Lue lisää EU:n Nuoriso-ohjelman vapaaehtoispalvelusta
>> Takaisin
[Lisätty 26.1.2004 | TR]
|
| |
|
|
|
Cimo.fi-verkkopalvelu