 |
>> Takaisin
Jo yhdeksän kuukautta vapaaehtoispalvelussa Salzburgissa on kulunut, joten nyt on aika pysähtyä miettimään, missä mennään. Tänne tuloni on ollut yhdistelmä tietoista valintaa ja toisaalta yhtä suurta sattumaa. Suomessa opiskelin nuorisotyötä ja kulttuuria Mikkelin ammattikorkeakoulussa, ja opintoihin kuuluvien työharjoittelujen kautta tutustuin EU:n Nuoriso-ohjelmaan ja erityisesti sen Vapaaehtoispalvelu-alaohjelmaan.
Ahkeran yrittämisen jälkeen kaikki loksahti kohdalleen
Ollessani Erasmus-vaihtarina Hollannissa tutustuin Ilseen, ihanaan itävaltalaiseen sosiaalityöntekijään, jonka kanssa ystävystyin. Ilse oli ennen Hollantiin tuloaan työskennellyt pitkään MARK-nuorisojärjestön ylläpitämässä nuorisotalossa Salzburgissa. MARK oli jo monia vuosia toiminut myös EVSsiä vastaanottavana työpaikkana. Tämä yhteensattuma johti siihen, että päätin hakea EVS-ohjelmaan. Etsin Helsingistä lähettäväksi järjestökseni FENIX-Mahdollisuuksien Talon, otin yhteyttä joka puolelle Eurooppaa erilaisiin kiinnostaviin projekteihin ja lähettelin työhakemuksia ja CV:tä ympäriinsä.
Harvasta paikasta vastattiin, tai jos vastattiin, oli vastaus useimmiten "Ota yhteyttä puolen vuoden päästä." -tyyppisiä vastauksia. Samaan aikaan Ilse suositteli minua lämpimästi ex-työpaikalleen MARKille, ja itsekin tietenkin "markkinoin" itseäni sinne suuntaan, sillä Ilsen kertomusten ja MARKin projektikuvauksen perusteella tuntui, että MARK ja minä sovimme yhteen. Useiden sähköpostien ja hirveän säätämisen jälkeen kaikki loksahti kohdalleen: hakemukset saatiin valmiiksi niin Suomessa kuin Itävallassakin ja pitkän odotuksen jälkeen tuli EU:n komissiolta vastaukseksi "Kyllä!"
Työ ei ihan vastannut odotuksiani
Maaliskuussa 2003 saavuin Salzburgiin, ja heti seuraavana päiväni aloitin työt. Ensimmäinen shokki oli se, ettei MARK ollutkaan nuorisotalo siinä mielessä, kuin olin ymmäränyt, vaan kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus, jossa suuri osa työstä on baaritiskin takana työskentelyä. Asiakaskunta on ikäjakaumaltaan kaikkea 13-vuotiaista perusnuorista yli nelikymppisiin miehiin, jotka istuvat mielellään baaritiskillä olutta juomassa ja keskustelemassa.
Toinen shokki oli ensimmäisen työpäivän venyminen 18 tuntiin. MARK oli juuri muuttanut uusiin tiloihin, eikä kellään ei ollut aikaa selittää minulle, mistä on kyse. Lisäksi saksan kielen ymmärrykseni (jos nyt itävallan murteella on mitään tekemistä saksan kielen kanssa!) oli heikohko.
Joka tapauksessa ensimmäiselle työpäivälleni sattunut MARKin avajaiskonsertti oli mahtava. Minä huhkin baaritiskin takana ja myin olutta 500-päiselle nuorisojoukolle, joka oli tullut kuuntelemaan Itävallan suurinta hiphop-nimeä, Textaa. Ei ihan siis vastannut odotuksiani ajattelemastani nuorisotyöstä, mutta hauskaa se kyllä oli. Sinä iltana tutustuin myös moniin ihmisiin, joista on EVS-vuoden aikana tullut hyviä ystäviäni.
Alkushokki meni nopeasti ohi
Rehellisesti sanottuna ensimmäisinä viikkoina olin sitä mieltä, että tästä tulee erittäin pitkä ja vaikea vuosi. Istuin ankeassa pienessä huoneessani opiskelija-asuntolassa ja toivoin, etten ikinä olisi tullut tänne. Kotona Suomessa minulla oli mukava työpaikka, oikea koti ja paljon ystäviä. Alkushokkia ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä jotenkin elämä vain alkoi rullata. En jäänyt kotiin nyhjäämään vaan menin aina ja kaikkialle kaikkien kanssa, hankin harrastuksia ja muokkasin pikkuisesta opiskelijahuoneestani itseäni miellyttävän kodin.
MARKissa työskentely tarkoittaa monien ihmisten tapaamista ja kontaktien luomista. Minulla on ollut onnea matkassa, sillä olen tutustunut moniin itävaltalaisiin ihmisiin, mikä on helpottanut huomattavasti kielen oppimista ja sitä kautta myös sopeutumista. Kielivaikeudet aiheuttavat toki yhä edelleen väärinkäsityksiä ja välillä kamalaa turhautumisen tunnetta, mutta on ihanaa huomata, että edistystä tapahtuu koko ajan. Suosittelen kaikille EVS:ksi lähteville kielen opettelua mahdollisimman paljon etukäteen!
Kannattaa myös lukea jotakin vieraaseen kulttuuriin sopeutumista ja kulttuurishokkia käsittelevää materiaalia; se saattaa helpottaa ymmärtämään omia reaktioita vaihdon aikana. Itselläni ei ole ollut mitenkään järjettömän vaikeaa, välillä vain on koti-ikävä ja saatan ärsyyntyä suunnattomasti jostain minimaalisen pienestä asiasta. Vaikka muilla ihmisillä löytyisikin kärsivällisyyttä puhua minulle hitaasti ja toistaa monta kertaa, oma pinna meinaa pettää, kun ei saa itseään ilmaistuksi tarpeeksi tarkasti ja nopeasti.
Olen löytänyt paikkani
Työpaikalla tunnen tulevani kohdelluksi tasa-arvoisena työntekijänä, enkä "vain" vapaaehtoisena. Minulle on annettu vastuuta, kun on huomattu, että teen työni hyvin. Oma motivaatio on välillä vähissä, kun haastetta ei aina tunnu olevan tarpeeksi, mutta oppimisen paikka on toki siinäkin, kun hakee motivaation työntekoon jostakin, vaikka se vaikealta tuntuisikin.
Työpaikka ei myöskään ole ihan ongelmaton lintukoto. Silti sanoisin olevani tyytyväinen, sillä MARKissa joustetaan erittäin paljon suuntaan jos toiseen, ja ihmiset ovat oikeasti ystävällisiä. Jokainen on taatusti yrittänyt tehdä oloni kotoisaksi täällä. EVS:n omalla vastuulla on ottaa oma paikkansa työyhteisössä. Pidämme aktiivisesti yhteyttä muitten samaan aikaan aloittaneiden EVS:ien kanssa täällä Itävallassa, ja kuulemieni tarinoiden perusteella pidän omaa projektiani melko hyvänä. Monissa työpaikoissa EVS:lle ei anneta riittävästi tai tarpeeksi mielekästä työtä, ja heihin saatetaan suhtautua enemmän taakkana kuin hyödyllisenä työvoimana.
Muutaman kuukauden päästä sanon MARKille "Moi" ja lennän Suomeen. Vapaaehtoisvuoden anti kallistuu minun vaa?allani ehdottomasti enemmän positiiviseen kuin negatiiviseen suuntaan, ja Itävallassa eläminen miellyttää minua siinä määrin, että haen parhaillaan töitä Wienistä. Toivon onnea matkaan kaikille uusille EVS:lle! (Jos joku on juuri Itävaltaan lähdössä ja haluaa kysyä lisää, löytyvät yhteystietoni CIMOsta.)
>> Lue lisää EU:n Nuoriso-ohjelman vapaaehtoispalvelusta
>> Takaisin
[Lisätty 27.1.2004 | TR]
|
| |
|
|
|
Cimo.fi-verkkopalvelu