"Hain Helsingin yliopistoon heti lukion jälkeen ja pääsy jäi noin puolesta pisteestä kiinni. Aika pian olin onnellinen etten päässyt yliopistoon, koska sitten olisi jäänyt menemättä Englantiin", Tiina kertoo.
Tiina piti lukion jälkeen välivuoden ja oli töissä kahvilassa. Hänen työkaverinsa oli lähdössä opiskelemaan Englantiin ja Tiinakin kiinnostui ajatuksesta. Hän otti yhteyttä British Counciliin opiskelijaneuvontaan ja sai sieltä lisätietoja hakuprosessista. Syksy meni erilaisia vaihtoehtoja miettiessä ja haku päättyi jo joulukuun puolivälissä.
"Sitten alkuvuodesta -96 tuli ilmoitus että pääsin kaikkiin kuuteen yliopistoon, johon olin hakenut opiskelemaan kansainvälisiä suhteita. Suomalaiset ovat aika hyvässä maineessa opiskelijoina Englannissa. Päätin etten hae enää Suomeen opiskelemaan. Olin vain töissä ja säästin rahaa Englantiin", Tiina kertoo.
Opiskelu edellytti uutta tekniikkaa
Tiina kysyi British Councilista neuvoa opiskelupaikan valinnassa. Hän valitsi lopulta Keelen yliopiston. Tiinan mukaan alkuaika yliopistossa oli vaikeaa ja opiskelutekniikankin joutui opettelemaan uudestaan.
- Olin aina ajatellut, että pärjään missä vain. Kyllä se laittoi aika nöyräksi hikarin, kun oli tottunut siihen, että sai aina vähällä vaivalla hyviä numeroita. Sitten kun luin tentteihin ja valmistauduin hyvin, pääsin just ja just läpi. Kysyin sitten tentin tarkistaneelta, että mitä olisi pitänyt tehdä paremmin. Siitä oli tosi paljon apua, ja sain paljon hyviä vinkkejä. Valmistuin sitten kuitenkin toiseksi parhaimmalla arvosanalla.
Tutkimusmatka itseen
Tiina kertoo, että hänellä oli etukäteen aivan epärealistinen käsitys elämästä ja opiskelusta Englannissa:
"Siellä joutuu oikeasti kohtaamaan itsensä, tuli paljon vastaan sellaisia asioita joita ei ollut odottanut, ihan minäkuvasta alkaen. Se ikä on sellainen, että on identiteetissä on menossa kehitysvaihe. Sitten vaihdat koulusta yliopistoon, mikä on iso muutos jo Suomessa, sitten menet vieraaseen paikkaan jossa kaikki aiemmat sosiaaliset kontaktit on riisuttu pois. Huomasin, miten paljon oma minäkuvani oli rakentunut ystävieni varaan."
"Se oli iso myllerrys, minkä kävin läpi kolmen vuoden aikana, mutta se oli hyvä. Löysin itsestäni uusia heikkoja puolia ja vahvuuksia, joita en ollut aiemmin ajatellut. Olin ollut Englannissa kielikurssilla 16-vuotiaana, mutta se on hyvin erilaista ja aika turvattua arkea, siinä ei samalla tapaa joudu kohtaamaan asioita," Tiina toteaa.
"Vaikka välillä oli tervanjuontia, eikä asiat menneet putkeen, en vaihtaisi sekuntiakaan pois, opin niin paljon. Ammennan siitä kokemuksesta elämääni edelleen. Sain siellä myös kavereita ja olen käynyt katsomassa entisiä opiskelukavereitani muun muassa Japanissa, Norjassa ja Britanniassa.
Kun on kerran palannut, uskaltaa uudestaankin
Tiina palasi Suomeen opiskeltuaan Englannissa kolme vuotta. Palattuaan hän meni suoraan Tampereen yliopistoon opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa. Hän arvelee, että paluu Tampereelle oli helpompi kuin se olisi ollut hänen kotikaupunkiinsa Helsinkiin:
"Luulen, että se lievensi paluushokkia", Tiina tuumii. "Sain määritellä itseni uudelleen suomalaisessa kontekstissa, omassa rauhassa. Muutuin Englannissa, vaikka eihän sitä sillä lailla muutu, että sinusta tulee toinen ihminen, vaan sinä kehityt ja kasvat. Luulen, että olisi ollut aika paljon brutaalimpi paluu, jos olisin palannut takaisin samaan vanhaan. Minua olisi ahdistanut tosi paljon, jos minua olisi yritetty tunkea siihen samaan muottiin jossa minut oli määritelty ennen. Mutta sekin on hyvä käydä läpi, eikä siten että lähtee ulkomaille uudelleen heti kun alkaa ahdistaa.
"Koen kuitenkin itseni suomalaiseksi ja haluan säilyttää paikkani Suomessa. Ei sitä omaa paikkaa välttämättä löydä koskaan maailmalta, vaikka olisi kuinka monta vuotta poissa, mutta se on hyvin yksilöllistä", Tiina toteaa.
Tiina arvelee myös, että ulkomaille on helpompi lähteä uudestaan, kun on kerran kokenut pitkän poissaolon ja sopeutunut onnistuneesti takaisin:
"Silloin tietää, että aina voi palata eikä ajatus kotimaahan uudelleen paluusta välttämättä tunnu niin ahdistavalta, Tiina lisää."
Tiina Piipponen, 32 vuotta, Metropolia-ammattikorkeakoulun kansainvälisten asioiden koordinaattori, suorittanut Englannissa Keelen yliopistossa kandidaatin tutkinnon kansainvälisissä suhteissa ja Tampereen yliopistossa maisterin tutkinnon kansainvälisestä politiikasta. Opiskelee Helsingin yliopiston kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen maisteriohjelmassa.
Takaisin haastatteluihin
Teksti: Sari Pohjola / CIMO
Kuva: Leena Balme / CIMO
Cimo.fi-verkkopalvelu