 |
”Erilaisuuteen ei kannata kompastua, vaan se on käännettävä voitoksi”
Maaliskuun lopulla 2004 Suomen uusi kulttuurin, tieteen ja talouden keskus Finnagora avasi ovensa Budapestissa. Itse liityin joukkoon toukokuun alussa, heti Unkarin Euroopan unionin jäsenyyden astuttua voimaan. Odotin innolla työharjoitteluni alkamista: pääsisin ensimmäisenä harjoittelijana aloittamaan puhtaalta pöydältä ja saisin olla mukana uuden keskuksen perustamisessa. Lisäksi palasin mielelläni vanhaan kotikaupunkiini, jossa olin aiemmin ollut opiskelijavaihdossa.
Työtehtävät
Harjoittelun alkaessa minulla oli vain hämärä aavistus siitä, millainen paikka Finnagora on, minkälaista työtä siellä tehdään ja mitä minulta odotetaan. Valmista vastausta kysymyksiini ei ollut henkilökunnallakaan, sillä Finnagora vasta haki muotoaan. Aluksi hämmennyin tilanteesta, mutta opin pian näkemään sen hyvät puolet. Sain olla mukana muovaamassa Finnagoraa nykyiseen muotoonsa ja tehdä harjoittelijan työstä omanlaiseni. Suomen kulttuurin, tieteen ja talouden keskuksena Finnagora tarttuu kaikenlaisiin Suomen ja Unkarin vuorovaikutusta edistäviin projekteihin ja juuri tästä monipuolisuudesta muodostui työharjoitteluni kantava voima. Monipuolisemmasta työkokemuksesta olisin tuskin voinut uneksia, sillä unkarin kieltä ja kulttuuria opiskelleena halusin perehtyä perusteellisesti unkarilaiseen nyky-yhteiskuntaan.
Varsinaisena projektinani oli tehdä CIMOa tunnetuksi unkarilaisille työnantajille. CIMO haluaisi solmia maahan lisää kontakteja ja ennen kaikkea löytää lisää harjoittelupaikkoja suomalaisille korkeakouluopiskelijoille. Vastikään EU:hun liittyneestä Unkarista löytyy halukkuutta kansainväliseen yhteistyöhön, joten muutamat yritykset ja yliopistot tarttuivat mahdollisuuteen jo heti ensi tiedustelulla. Useimpia piti kuitenkin taivutella ajatuksen taakse ja työn tulokset näyttivät pian olevan suoraan verrannollisia aikaan, mitä käytin puhelinkeskusteluihin ja sähköpostien kirjoittamiseen.
Harjoittelupaikkojen etsintä ja yhteydenpito unkarilaisten ja suomalaisten korkeakoulujen kanssa tarjosi kokemusta juuri siltä kentältä, mikä minua kiinnostaa eniten: tieteestä ja koulutuksesta. Sen lisäksi sain osallistua nettisivujen ja uutiskirjeen sisällön tuottamiseen ja olla auttavana kätenä monenlaisissa toimistoasioissa. Koska Finnagorassa vakituista henkilökuntaa on vain kolme ja toimitilakin on yhtenäinen, pysyin hyvin kuulolla muistakin projekteista ja sain usein olla jossain vaiheessa mukana niiden järjestelyissä. Ennen kaikkea tunsin itseni tarpeelliseksi työssäni: harjoittelijankin työpanos oli suureksi avuksi.
Oleellisen osansa harjoittelusta muodosti uusien ihmisten tapaaminen. Uutena keskuksena Finnagora houkuttelee paljon kävijöitä niin Suomesta kuin Unkaristakin. Työharjoitteluni aikana ymmärsin, kuinka tärkeätä kontaktien luominen on. Ja opin capuccinojen ja espressojenkin teon jalon taidon.
Finnagoran harjoittelijana minulle muodostui perusteellinen kuva niin Unkarin kuin Suomenkin nykykulttuurista ja -yhteiskunnasta sekä maiden välisten suhteiden hoidosta. Sain nähdä läheltä, kuinka hienovaraista kahden eri kulttuurin välinen tasapainoilu on: erilaisuuteen ei kannata kompastua, vaan se on käännettävä voitoksi. Mutkatonta unkarilaisten kanssa työskenteleminen ei silti ollut. Suomalaiset päihittävät unkarilaiset kirkkaasti työtehossaan. Ja siinä missä suomalaisten kanssa asiat hoituvat helposti sähköpostitsekin, unkarilaisten kanssa tuloksiin päästään usein vasta henkilökohtaisen tapaamisen jälkeen. Kehuttavaakin unkarilaisten työtavoista toki löytyy: he tuntuvat ottavan asiat omalla painollaan eivätkä murehdi olemattomia. Ja tapaamiset voi hyvin sopia vielä samalla viikollakin, he eivät elä niin kaukana tulevaisuudessa kuin monet suomalaiset.
Sopeutuminen
Unkarin kielen taito on maassa ehdottomasti eduksi. Vaikka työpaikalla selviäisikin englannilla, oman viihtyvyyden kannalta on hyvä osata ainakin unkarin alkeet. Sopeutumisessa auttaa kielitaidon lisäksi kiinnostus unkarilaiseen elämäntapaan. Suomalaiseen tehokkuuteen tottuneelta tarvitaan aimo annos kärsivällisyyttä ja joustavuutta. Ystävälliset ihmiset ja – etenkin Budapestissa – loistava kulttuuritarjonta auttavat Unkariin kotiutumisessa.
Katja Helander
>> Takaisin
>> Unkari-vinkkejä tässä palvelussa
>> Finnagora
[Julkaistu 28.10.2004 | JHA]
|
| |
|
|
|
Cimo.fi-verkkopalvelu