Saara oli työharjoittelussa ei-kaupallisessa organisaatiossa Kreikassa.
Syksyllä 2004 etsin epätoivoisesti omanlaista työharjoittelupaikkaa ulkomailta. Opiskelin silloin asiakaspalvelua ja markkinointia, mutta en halunnut mennä kaupalliseen organisaatioon töihin. Näin lehdessä ilmoituksen Kreikan villieläinkeskuksesta, joka haki vapaaehtoistyöntekijöitä. Otin yhteyttä ja kysyin haluaisivatko he erilaisen vapaaehtoisen, joka olisi myös työharjoittelija ja auttaisi asiakaspalvelu- ja markkinointiasioissa. Niin sain elämäni muuttavan työharjoittelupaikan.
Hellenic Wildlife Hospital on ei-kaupallinen organisaatio, villieläinsairaala, jossa hoidetaan loukkaantuneita ja sairaita villieläimiä. Enimmäkseen potilaat ovat lintuja. Vapaaehtoisia tulee ympäri maailmaa auttamaan villieläinten hoidossa joka vuosi. Työharjoitteluja on mahdollista tehdä lähes kaikesta mikä liittyy eläimiin, mutta myös muista aloista. Itse olin harjoittelemassa asiakaspalvelua ja markkinointia.
Uuden kulttuurin yllätykset
Yhdenlainen kulttuurishokki tuli heti alussa töitä tehdessä Kreikan kaltaisessa maassa, jossa kulttuuri on välillä hyvinkin erilainen. Suomessa tottuu selkeään järjestykseen ja asioiden odottaa tapahtuvan nopeammin. Kreikkalaisessa kulttuurissa asiat tapahtuvat kun tapahtuvat, eikä samalla tavalla kiirettä ole edes olemassa. Aina on myös pieni yllätyksen elementti olemassa, koskaan ei voi tietää mitä seuraavana päivänä saattaa tapahtua. Mikä toisaalta voi olla mukavampaa, kun siihen vain tottuu. Ehkä suurempi shokki oli kuitenkin se, miten Suomessa ihmiset arvostavat enemmän luontoa ja villieläimiä kuin kreikkalaiset. Monet yritykset sponsoroivat mieluummin urheilijoita tai viihdettä, kuin luontoa ja villieläimiä. Ei siis ole ollenkaan niin helppoa olla luontoa suojeleva organisaatio Kreikassa kuin Suomessa.
Kymmenen viikon aikana opin paljon Kreikan kulttuurista, tutustuin Kreikkaan ja ennen kaikkea toisiin vapaaehtoisiin, jotka kaikki olivat ympäri maailmaa. Monet heistä ovat nyt parhaita ystäviäni! Suurimpia kokemuksia oli auttaa konkreettisesti villieläimiä. Välillä olin sairaalassa ruokkimassa, siivoamassa ja hoitamassa eläimiä. Oli aivan uskomatonta huomata kun eläimet, jotka olivat tulleet ammuttuina, myrkytettyinä tai muuten sairaina kuitenkin toipuivat vaivoistaan, vaikka niin ei tietenkään joka kerta käynyt. Opin arvostamaan entisestään luontoa, eläimiä ja sitä työtä mitä monet tekevät niiden parissa.
Palkitsevaa työtä ja rentoa vapaa-aikaa
Vapaa-aikana kiertelimme ympäri Aeginan saarta ja kävimme Ateenassa. Söimme lähes päivittäin kreikkalaisia kasvispitaleipiä, jotka olivat halpoja ja hyviä. Niitä tuli jopa ikävä Suomessa. Kävimme uimassa Aeginan monilla rannoilla niin usein kuin vain mahdollista. Vielä marraskuussakin tarkenimme uida! Tottakai iltaisin tutustuimme myös paikallisiin ihmisiin ja ravintoloihin!
Harjoitteluni loppuaikana pääsin toisen vapaaehtoisen kanssa lintujenvapautusreissulle, mikä kruunasi koko harjoittelun. HWH pyrkii siihen että jokainen vapaaehtoinen pääse myös vapauttamaan eläimiä. Matkustimme yli vuorokauden viiden petolinnun kanssa pienelle saarelle Turkin rajan läheisyyteen. Saaren pormestari otti meidät lämpimästi vastaan. Menimme kaikki saaren koululaisten kanssa yhdessä vuorelle vapauttamaan linnut. Sanoin kuvailematonta se tunne kun päästää hiirihaukan pahvilaatikosta vuorille liitämään. Kaikki se työ lintujen puolesta oli sen arvoista kun näki niiden lentävän pois. Toivoi vain ettei ne koskaan enää palaisi takaisin sairaalaan.
Harjoittelusta näkökulma tulevaisuuteen
HWH hakee ympäri vuoden vapaaehtoisia auttamaan eläinten hoidossa ja kaikessa muussakin. Kukaan ei tarvitse kokemusta mennäkseen vapaaehtoiseksi. Aeginaan voi mennä vaikka kahdeksi viikoksi tai vuodeksi!
Elämäni muuttui sillä reissulla, nyt olen mukana toiminnassa Suomesta käsin. Kesällä olin taas siellä ja olen myös menossa jouluna! Harjoittelusta sain todistuksen josta on ollut hyötyä, kun olen hakenut eri työpaikkoihin ja kouluihin. HWH:ssa kaikki vapaaehtoiset saavat todistuksen kaikesta mitä on oppinut ja tehnyt.
Sen kymmenen viikon aikana myös löysin sen mitä tulevaisuudessa haluan tehdä. Olin 21 vuotta ehtinyt ihmetellä, mutta nyt tiedän, että haluan myös tulevaisuudessa tehdä töitä ei-kaupallisissa organisaatioissa.
Saara Rapeli
rapeli(at)hytti.uku.fi
 Hellenic Wildlife Hospital
[Lisätty 27.9.2005 | MN]
|
