Vietin ajanjakson 3.8-1.11.2007 Meksikossa Los Cabosin alueella Baja Californian osavaltiossa. Osasin aikaisempien latinalaisen kulttuurin kosketusteni perusteella varautua hieman tulevaan, mutta silti Meksikon takapajuisuus tuli pienenä yllätyksenä. Ihmiset yleensä ja suurin osa työkavereistani oli äärimmäisen ystävällisiä, mutta silti asiat kuten säännöllinen juoksevan veden puuttuminen sekä mielenkiintoinen työkulttuuri vaativat totuttelemista.
Harjoitteluni suoritin yhdessä Meksikon kuuluisimmista hotelleista: Westin, Los Cabos. Vaikkakin itse laitos oli jo parhaimmat päivänsä nähnyt, oli hotellin arkkitehtuuri ja koko silti äärimmäisen vaikuttavia. Oli hieno ja tärkeä kokemus nähdä miten asiat hoidetaan tuon kokoluokan loistohotellissa.
Pikkolosta allasvastaavaksi
Työtehtäväni vaihtelivat huomattavasti. Jo ennen saapumistani minua oli paperilla kierrätetty kolmella eri osastolla. Ensimmäisen työpäivän (vastuualueena ravintoloiden hygienia) jälkeen minut siirrettiin asiakaspalvelun piiriin ja piccoloksi. Tämän työnkuva kesti 4 viikkoa ja tutustuin siinä myös huonepalvelun toimintaan. Olin hyvin pettynyt jouduttuani "jumiin" kyseiseen työhön sillä minulle luvattiin jotain aivan muuta.
Ensimmäisen työviikon jälkeen kaikki opittava oli jo nähty ja työharjoittelu muuttui tylsäksi puurtamiseksi tasavertaisena muiden piccoloiden kanssa. Onneksi hotellin asiakasryhmien kasvaessa sekä bankettipuolen (alkuperäinen harjoittelukohteeni) työntekijäpuutteen ansiosta sain 4vk jälkeen siirtyä haluamiini tehtäviin.
Bankettipuolella olin yksi kolmesta "kapteenista" jotka olivat vastuussa tapahtumien koordinoinnista sekä käytännön valmisteluista. Työpäivät olivat sovittua pitempiä, mutta työn mielenkiintoisuus sekä vastuu antoivat tarpeeksi motivaatiota tehtävien suorittamiseen. Vietin tässä tehtävässä seuraavan 3 viikkoa ja ne olivatkin haastavimmat sekä opettavaisimmat viikot koko harjoittelun aikana.
Viimeisen reilun kuukauden vietin allasalueella "Pool Concierge" nimikkeen alla. Tehtäväni oli yleinen asiakaspalvelu, pr, sekä alueen kunnossapito ja koordinointi. Tämäkin työ oli äärimmäisen hauskaa ja mielenkiintoista. Pedagoginen puoli jäi silti vähäiseksi sillä tällä osa-alueella minulla oli vanhan työkokemukseni puolesta enemmän annettavaa kuin opittavaa.
Kaiken kaikkiaan harjoittelumielessä sain oppia irti vain bankettipuolen töistä. Piccolon työ oli turhauttavaa ja sai minut kyseenalaistamaan jopa koko harjoitteluni mielekkyyden. Onneksi juuri bankettityö sekä Pool Conciergen rooli ns. "korjasivat voiton". Näin sain päätettyäni työn positiivisin mielin.
Matkustaminen ja viisumin hankinta
Ainoa dokumentti minkä passin lisäksi tarvitsin Meksikoon oli opiskelijaviisumi fm3. Tämän sai suhteellisen vaivattomasti Meksikon suurlähetystöstä vajaan 80e hintaan. 600 peson (n. 60 dollaria) rekisteröimismaksua ei silti missään virallisissa yhteyksissä mainittu. Päinvastoin jopa suurlähetystöstä väitettiin maksamani 80e olevan ainoa kustannus mitä paperityöhön tulee. Suosittelen viisumin rekisteröinnin hoitamista paikanpäällä itse.
Hankkimani matkustajavakuutus oli varsin riittävä. Meksiko Cityyn on Helsingistäkin "halpoja" lentoja. Itse jouduin sijoittamaan pitkän pennin lennoista suoraan Caboon. Matkasin Amsterdamin kautta Houstoniin ja sieltä Los Cabosiin noin 25h verran ja 1500e hinnalla. Meksikossa matkustamista en valitettavasti päässyt kokeilemaan sillä työtä oli 6 päivää viikossa.
Ulkomaalaisena Meksikossa
Ainakin Cabosin alueella espanjankielen hallinta oli enemmän kuin suotavaa vaikkei pakollista mitä työskentelyyn tulee. Runsaan amerikkalaisturistivirran ansiosta muut työntekijät ymmärtävät ainakin auttavasti englantia. Silti, jos haluaa kunnollisen kokemuksen ja päästä osaksi työkavereiden elämää myös työn ulkopuolella, on espanjankielen hallitseminen oleellista.
Eurooppalaisille harjoittelijoille oli yleensä varattu hieman paremmat paikat kun meksikolaisille ja syyn näki myös selvästi. Vaikkakin kaikki tapaamani työntekijät tekivät osansa suurella innolla sekä energialla, ei ilman koordinointia asioista tullut yhtään mitään. Valvominen ja koordinointi oli käytännössä myös oma roolini ensimmäisen parin viikon jälkeen.
Turha asioiden mutkistaminen ja rutiineihin jumiutuminen oli monen paikallisen helmasynti. Vanha bingomummojen perustelu "kun näin on aina tehty" oli ahkerassa käytössä.
Vapaa-ajan vietto
Arkielämä oli meksikolaisen stereotypian mukaista rauhallista aherrusta. Pikaruokalassa hampurilaisen teko kesti 35 minuuttia ja tapaamisiin tultiin ainakin saman verran myöhässä. Silti paikallisten vilpitön ystävällisyys sekä avuliaisuus herätti ainakin minussa suunnattomasti ihastusta.
Asuminen ja yksi ruoka/päivä oli työnantajan puolesta hoidossa. Vapaa-ajan monotonisuus ajoi silti kaikki harjoittelijat melkein joka päivä ulos syömään yms... jolloin elämisenkin kustannukset nousivat. Los Cabosin alue oli muutenkin huomattavasti kalliimpi muuta Meksikoa ja alueelle menevä saa varautua melkein Suomen hintatasoon.
Keli oli pääosin aivan mahtava. +40C lämpötila ja pilvetön taivas tervehtivät melkein jokaista työpäivää. Syksyllä menijöiden kannattaa varautua silti hurrikaanisesonkiin. Omalle kohdalle (sekä hotellin) sattui tällä kertaa hurrikaani Henriette joka syyskuun alussa sai aikaan 2,3 miljoonan dollarin vahingot hotellille.
Cabosin alue oli ainakin omasta mielestäni turvallinen. Vaikka mm huumausaineita tyrkytetään etenkin San Lucasin kaupungissa joka nurkassa ja liian päihtyneitä turisteja ryöstetään, ei omalle kohdalleni sattunut yhtään ongelmaa. Kunhan liikkuu järki päässä eikä julkisesti päihtyneenä välttyy monilta ongelmilta.
Harjoittelun anti
Harjoitteluni motivaatio oli kielitaidon sekä etenkin hotellipuolen työkokemuksen kasvattaminen. Osasin etukäteen hieman varautua asioiden erilaisuuteen, mutta silti työtapojen sekä yleisen elämisen radikaali muutos tuli suhteellisen isona yllätyksenä.
Ainoa negatiivinen puoli koko reissussa oli oikeastaan asuminen ja siinäkin vain yleisesti tapahtunut juoksevan veden loppuminen. Myös hotellin "harjoittelijavastaava" oli häpeätahra muuten mainiossa kokemuksessa. Kyseinen henkilö ei osoittanut mitään kiinnostusta harjoittelijoiden tilanteisiin ja laiminlöi velvollisuuksiaan joka tilanteessa.
Ihmiset, työpaikka, keli (jopa hurrikaani) olivat kaikki uskomattoman hienoja ja "kulttuurishokin" jälkeen jokainen päivä oli omalla tavallaan erinomainen ja ikimuistettava. Tulevan harjoittelijan kannattaa ottaa mukaan aimo annos kärsivällisyyttä sekä ymmärrystä.
Lisätty 17.1.2008 | SP
Cimo.fi-verkkopalvelu