Suomen kielen opettajana Romaniassa

Jenni vietti kevään Kolozsvárin kaupungissa Suomen kielen ja kulttuurin opetusharjoittelijana.

Niin kauan kuin muistan mottoni on ollut ”heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa”. Tätä mottoani hätääntyneet huuleni toistelivat, kun ensimmäistä kertaa porras portaalta lähenin luokkahuonetta Babes-Bolyain yliopistossa. Vain muutamaa kuukautta aiemmin olin hakenut ja tullut valituksi CIMOn Suomen kielen ja kulttuurin opetusharjoittelijaksi.

Elettiin maaliskuun ensimmäisiä päiviä läntisessä Romaniassa, Transilvanian alueella, Cluj-Napocan, unkarin kielellä Kolozsvárin, kaupungissa. Olin saapunut kaupunkiin vanhalla, punaisella Renaultilla muutamaa päivää aiemmin tienvarresta kyytiin poimittu lääkäriliftari takapenkillä. Paikallinen suomen kielen lehtori Outi Kultalahti oli ottanut minut avosylin vastaan tarjoamalla hätämajoituksen omasta kodistaan ja esittelemällä paikallisia olut- ja kaaliherkkuja.

Olimme Outin kanssa keskustelleet kurssieni sisällöistä ja eri vuosikurssien opiskelijoista. Lisäksi olin ollut kuuntelemassa paria Outin omaa oppituntia ennen kuin löysin itseni kapuamasta portaita ylös kohti luokkahuonetta ja epäröivin kasvoin odottavia opiskelijoita. Liitu miekkana ja monistepino haarniskana etenin kohti minulle asetettua haastetta.

Open ohdakkeinen taival

Babes-Bolyain yliopistossa suomen kieli kuuluu Unkarin kirjallisuuden laitokseen. Suomen kielen opettajat ovat unkarilaisia ja koko Unkarin kirjallisuuden laitoksen väki hallitsee suomen kielen hyvin. Suomen kieltä voi opiskella sivuaineena, mutta Romaniassa opiskelijat saavat valita, kirjoittavatko gradunsa pääaineesta vai sivuaineesta. Paikallisilla suomen opiskelijoilla on pääaineena yleensä unkari, englanti, ranska tai jokin muu kieli.

Ensimmäiset oppitunnit seurailin opiskelijoiden reaktioita. Yleensä olin laatinut joko aivan liian vaikeita tehtäviä, jolloin opiskelijat nousivat barrikadeille, tai sitten harjoitukset olivat liian helppoja. Eräänkin kerran olin viettänyt koko edellisen päivän piirtämällä karttaa, jonka avulla suunnistaisimme postpositioiden maailmaan. Ääni väristen jaoin monisteet. Ensimmäisen huolella laaditun tehtävän jälkeen opiskelijat alkoivat kyllästyneinä jutella omiaan ja jäin yksin suunnistamaan karttoineni.

En ottanut liian raskaasti tehtävääni suomen kielen kynttilänä, vaan pyrin antamaan opiskelijoille myönteisen ja iloisen kuvan meistä pohjoisista maahisista. Kukaan tuskin minua minään kielen tulenliekkinä pitikään, sillä menetin arvokkuuteni jäänteet jo ensimmäisillä tunneilla selittäessäni koko olemuksellani sanaa karvainen. Kun kaikki opetus ja kommunikointi tapahtuu suomeksi, opettajan täytyy uhrata koko psykofyysinen kokonaisuutensa viestin perille viemiseksi.

Jos olisin viime keväänä tiennyt kaiken sen, mitä nyt olen oppinut suomen opettamisesta vieraana ja toisena kielenä, en olisi varmaan milloinkaan uskaltanut astua luokan eteen. Syksyllä 2000 käydyn äänne- ja muoto-opin kurssin kirkkain anti oli jo vuosien saatossa himmennyt ja oppitunnilla tahkosimme astevaihtelua ja nominityyppejä yhtenä rintamana opiskelijoiden kanssa. Onneksi laitoksemme opiskelijat olivat kärsivällisimpiä, myönteisimpiä, lahjakkaimpia ja kauneimpia, mitä maa päällään kantaa.

Urbaanit paimenet

Romania on pirstaleinen maa. Se koostuu maantieteellisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti kovin monesta eri osasta. Omasta mielestään romanialaiset polveutuvat suoraan roomalaisista, mutta luultavimmin he ovat Kreikan ja Albanian vuoristojen muinaisia lammaspaimenia.

Romanian sijainti kaiken välissä on lyönyt leimansa. Itä kuuluu ja näkyy musiikissa ja uskonnossa, kun taas kieli ja ihanteet ovat lännessä. Etelästä Romanian kuumat oriit, nuo miehuuden valiot, ovat saaneet machokulttuurinsa. Romania on kummallinen liitto uuden ja vanhan, idän ja lännen, maaseudun ja kaupungin välillä. Kaupungit kasvavat nopeasti, kun maaseudun ihmisiä tuotetaan työvoimaksi. Maaseudun kasvatit eivät tunne kaupungin sääntöjä ja jatkavat kanojen ja muiden kotieläinten kanssa elämistä kerrostaloissa.

Transilvanian alue kuului Unkarille lähes tuhannen vuoden ajan aina vuoteen 1920 asti. Kolozsvárissa onkin suuri ja sitkeä unkarilaisvähemmistö, joka vasta viime vuosina on saanut hiukan ääntänsä kuuluviin. Kahden kulttuurin rinnakkaiselo luo kaupunkiin ja yliopistoelämään ainutlaatuisen tunnelman. Minunkin opiskelijoistani osa oli unkarilaisia ja osa romanialaisia. Yliopiston seinien sisäpuolella kahden kansan yhteiselo sujuu melko hyvin, mutta kaupungin kaduilla kuilu valtaväestön ja vähemmistön välillä on syvä ja leveä.

Moottoritie olisi ollut kuuma

Tiedostavana matkaajana halusin tietenkin tarkastaa maan muitakin paikkoja. Koettelimme sulhaseni kanssa iäkkään Renaultimme äärirajoja, kun teimme antoisan automatkan Karpaatien vuoriston toiselle puolelle, itä-Romaniaan. Pari hauskaa reissua, samainen raukka Renault allamme, teimme myös kvartetilla minä, sulhoni, Outi ja Jyväskylässä vaikuttava tutkimuskoordinaattori Raija Oikari. Yhtenä rintamana taistelimme katkenneita teitä, sortuneita siltoja, kanjonien vaaroja ja paikallisia kyläläisiä vastaan.

Romania on uskomaton yhdistelmä vanhaa ja uutta. Suomalaiseen tasapäisyyteen tottuneelle perinteiden ja modernin sulautuminen aivan absurdisti on ilo. Eräällä automatkallamme poikkesimme syrjäiseen kylään kahville. Kahvia siemaillessamme katselimme ikkunan toisella puolella utareet tutisten löntystäviä nautoja, jotka suuntasivat kylän keskellä olevalle kaivolle nauttimaan virvoketta. Kuppilan baarimikon virkaa toimitti noin kahdeksatta vuosikymmentä käyvä täti, jonka musta essu sointui mustaan kaulan alta solmittuun liinaan. Pöydissä istui heinäkuorman päältä pudonneita kyläläisiä ja kuppilan nurkassa televisio tykitti Euroopan konemusiikin helmiä.

Olen ajanut autoa monissa maissa, mutta Romania on omaa luokkaansa. Ystävällinen neuvo: Pitäydy pääteillä äläkä usko ketään äläkä mitään. Jos tien nimi on E2 tai muuta Euroopan valtateihin viittavaa, karta sitä! Käytimme päivän sadan kilometrin taittamiseen eurooppatiellä, ”kyllä se varmaan tämän osuuden jälkeen paranee” –periaatteella. Kun tiessä on enemmän reikää kuin tietä, tilannenopeus täytyy pitää alhaisena. Ja kun edessäsi siintää neuvostoleveä, juuri asfaltoitu unelma, älä kiihdytä. Aivan kohta edessäsi on härkäpari, joka kiskoo romumetallikuormaa ja kymmenhenkistä perhettä kotia kohti. Näillä kulkueilla ei ole bensaa suonissa. Oikein pelästyin itseäni, kun eräänä pimeänä iltana väistelin aaseja ja härkiä ja huomasin kiroavani sitä, ettei eläimillä ole takavaloja.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Lähdin opetusharjoittelijaksi itsevarmana ja yllättäen, ja tulin takaisin nöyränä harkiten. Oli hetkiä, jolloin olisin halunnut vajota maan uumeniin, tai ainakin survoutua opettajanpöydän alle, mutta myös oivalluksen ja onnistumisen hetkiä. Kaikki alkaa jostakin. Minun opettajuuteni alkoi keväästä Kolozsvárissa. Sen kevään aikana opin paljon itsestäni, Suomesta, suomen kielestä ja sen opettamisesta. Voin vain toivoa, että opiskelijanikin oppivat jotain.

Jenni Valmu

[Lisätty 30.11.2005 | MN]