Historia, politiikka ja laaja kielitaito kiinnostanut aina
Olen ollut kiinnostunut historiasta ja politiikasta niin varhaisesta lapsuudestani saakka, kuin kykenen muistamaan, joskin pitkään nämä kiinnostukset kilpailivat varsin tasaveroisesti muiden harrastusteni (luonto, lintuharrastus, proosan kirjoittaminen ym.) kanssa.
Ratkaisevaksi muodostui teini-iässä tapahtunut maailman mullistus Itä-Euroopassa. Se ohjasi kiinnostukseni näillä näkymin pysyvästi kansainväliseen politiikkaan ja poliittiseen historiaan, ja aloitti samalla lempiharrastukseni, ekstensiivisen matkailun, joka suuntautui aina erityisesti sinne, missä niin sanotusti "tapahtui". Olen aina halunnut nähdä omin silmin, mistä meneillään olevissa historiallisissa prosesseissa ja ilmiöissä on todella kyse. Tästä syystä valitsin yliopistossa valtiotieteellisen alan.
Matkailuuni ja sen myötä muodostuneeseen laajaan kontakti- ja kirjeenvaihtoverkostooni liittyi myös haluni oppia puhumaan ja vähintään ymmärtämään niin monia kieliä kuin mahdollista. Kun osaisin mahdollisimman monen kielen alkeet, voisin helposti myöhemmin jatkaa kulloinkin tarpeeseen tulevien kielten opiskelua.
Tämä oli strategiani, koska lukion (jossa opiskelin kahdeksaa kieltä) jälkeen aikaa ei tahtonut olla paneutumiseen mihinkään vieraaseen kieleen erityisesti. Tulokset ovat olleet tyydyttäviä, sillä saavutin sujuvan kielitaidon viidessä kielessä ja ymmärryksen tai vähintään alkeet parissakymmenessä.
Perehtymistä läntisen ja keskisen Aasian tilanteeseen
Tutkiessani opinnäytetöissäni vuorotellen Baltiaa, Romaniaa, Moldovaa, Balkanin sotia, Kashmirin kysymystä, Irakin kurdeja, Kaukasian sotia, Keski-Aasiaa ja Afganistania, sain kuulla hyvää tarkoittavilta tahoilta varoituksen sanoja, että jos mielin päästä virkamiesuralle, kannattaisi välttää liian arkaluontoisia tutkimusaiheita ja mahdollisesti keskittyä esim. EU:n Venäjä-suhteisiin tai muihin tällä hetkellä erityisen arvokkaisiin aiheisiin.
Vuonna 2001 työskentelin kuitenkin tutkijana eräässä valtion virastossa ja perehdyin jo työni puolesta läntisen ja keskisen Aasian ongelma-alueisiin. Vaistoni ja havaintoni sanoivat, että ne alueet, joista ei kovin paljon haluttu puhua silloin, puhuttaisivat kyllä pian. Syyskuussa 2001, jolloin satuin olemaan matkalla Ferganan laaksossa Keski-Aasiassa, terrori-iskut mullistivat maailmaa, ja havaitsin äkkiä kelpaavani nuoresta iästäni huolimatta asiantuntijaksi niillä alueilla, joihin olin jo vuosia perehtynyt ja joita moni varttuneempi asiantuntija oli vältellyt.
Harjoittelijaksi Islamabadiin
Tapani mukaan halusin nähdä asioita omin silmin kaikkien niiden kirjojen ja raporttien jälkeen, joita olin lukenut. Toiseksi, halusin kerätä omakohtaisen kokemuksen myös niin monesta potentiaalisesta tulevaisuuden työnantajasta kuin mahdollista.
Koska minulla oli jo hieman kokemusta sisäasiainhallinnosta, olin kiinnostunut saamaan kokemusta myös ulkoasiainhallinnosta, mihin CIMO tarjosi erinomaisen mahdollisuuden. Valitsin hakukohteekseni Islamabadin, sillä se vastasi avoinna olevista vaihtoehdoista parhaiten senhetkisiä intressejäni ja koska arvelin siellä voivani parhaiten palvella kotimaatani.
Harjoittelujakso Islamabadissa osoittautuikin erittäin mielenkiintoiseksi ja antoisaksi ja edustuston pienuus takasi myös sen, että harjoittelijatkin pääsivät varsinaisen henkilökunnan vähyyden vuoksi suoraa päätä "tärkeiden" asioiden pariin. Kahvinkeitosta ei siis ollut kysymys.
Työtehtävät olivat haastavia ja mielenkiintoisia ja samalla tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus elää pidempi aika Pakistanin kaltaisessa maassa sekä tehdä useita työmatkoja naapurimaahan Afganistaniin. Koska työn ohella jäi runsaasti vapaa-aikaa, saatoin myös perehtyä kohdemaihin varsin perusteellisesti ja etsiä vastauksia minua akateemisessa mielessä askarruttaneisiin kysymyksiin.
Harjoittelusta hyötyä tulevaisuuden uralla
Uskon, että minulle on suurta hyötyä harjoittelustani Islamabadissa, paitsi työkokemuksen ja CV-merkinnän kautta, myös siten, että käytännön tietoni ja yleiskuvani toisaalta kohdemaista Pakistanista ja Afganistanista ja toisaalta Suomen ulkoasiainhallinnosta karttuivat hyvin. Eräät vapaa-ajallani hankkimani kontaktit ovat vaikuttaneet myös työn ulkopuoliseen elämääni sitä rikastuttavasti, ja pitkän alueella oleskelun myötä olen voinut lisätä säännöllisiä tietolähteitäni alueen tapahtumiin ja ilmiöihin.
Nykyinen tilanteeni on se, että olen valmistumassa maisteriksi. Työssä viettämäni jaksot (käytännössä koko aika 2001-2002) ovat hidastaneet opintojen loppuun saattamista, mutta toisaalta ne ovat olleet verrattoman hyvin käytettyä aikaa kokemusten kartuttamisen kannalta.
Valmistumisen jälkeen olisi sitten vastattava hyvin ratkaiseviin kysymyksiin siitä, mille tielle lähden työelämässäni. Näen edessäni kolme pääasiallista tietä: virkamiesuran, tutkijanuran ja journalismin. Kaikissa on hyviä ja huonoja puolia, jotka on nyt tarkkaan punnittava. Tietysti asiaan vaikuttaa olennaisesti myös se, mistä ylipäätään löytyy vapaita mahdollisuuksia jatkaa tästä eteenpäin. Sydämeni haluaisi sitoutua kotimaahan, mutta tähänastinen erikoistumiseni ja työmahdollisuuksien suhteellinen niukkuus voivat pakottaa vetäytymään vielä esim. väitöskirjan tekoon ulkomaille.
Teksti: Anssi Kristian Kullberg
|
Cimo.fi-verkkopalvelu