Turha kasvattaa juuria jaloista lattiaan
Opiskelu ei oikeastaan aikoinaan kiinnostanut ollenkaan, koska en ollut löytänyt aikoinaan Suomesta sopivaa ainetta. Sattumalta englantilainen proffa nimeltään Chris Kemp kuitenkin kävi luennoimassa Vaasan yliopistossa, ja hänestä ja hänen englantilaisesta oppilaitoksestaan olikin juttu yliopiston lehdessä. Music Industry Management. Hmm, kuulostaapa hyvältä. Tyttöystävä ei kyllä tulisi pitämään tästä...
Pari vuotta myöhemmin, samana päivänä kun tyttöystävä sai kenkää, marssinkin työvoimatoimiston koulutustiskille tämä lehtijuttu kourassani. Sain British Councilin ja UCAS:in esitteet ja täällä sitä nyt sitten ollaan. Opiskelen Buckinghamshire Chilterns University College -nimisessä yliopistossa, tähtäimessä tutkinto nimeltään BA in Music Industry Management & Popular Music vuonna 2005.
Opiskelu Iso-Britanniassa
University and Colleges Admissions Service eli UCAS-yhteishaku oli hidas, mutta toimiva systeemi. Hakuprosessiin meni kaiken kaikkiaan ainakin vuosi. Tieto tulee erittäin englantilaiseen tyyliin moneen kertaan varmistettuna, mutta ainakin koko ajan tietää, että missä mennään. Byrokratiaan onkin syytä totutella jo hakuvaiheessa. Se ei nimittäin tässä maassa hellitä.
Kun kerroin lähteväni Englantiin opiskelemaan, tuttavani myös kauhistelivat kovasti ulkomailla opiskelemisen ja maan kalleutta. Ja kallistahan se kieltämättä on. Lukukausimaksut n. £1 100/vuosi, asunto £50-£60/viikko. Onneksi oppilaskunnan baarista saa sentään pintin punnalla...
KELA:sta kerrottiin, että opintotuen ja asumislisän saa, laina on otettava, ja lukukausimaksuihin voisin saada tukea DfES:lta. DfES (Department for Education and Skills) maksaa lukukausimaksut, paitsi että he tarkastavat vanhempiesi tulot, kunnes olet täyttänyt 25! Ensimmäisenä vuonna maksoinkin lukukausimaksuja n. £800.
Rahasta tulikin mieleen pankit. Varaudu ongelmiin. Pankkini antaa minun vielä tallettaa käteistä ja nostaa sitä, mutta siinä se suunnilleen onkin. Maksuliikenne tapahtuu pääasiassa shekeillä, joten kannattaapa tutustua niihin. Kaikki pankit eivät myönnä ulkomaalaisille shekkivihkoa, jotta voisi niitä mahdollisia laskujaan maksaa.
Karkeasti arvioiden maksan opintolainalla vuokrat, ja elän ja matkustan opintotuella ja mahdollisilla kesätöillä. Töita en täältä ole vielä löytänyt.
Yliopisto-opiskelijan arki
Ensimmäiseksi vuodeksi pääsin asumaan koulun asuntolaan, joka oli aikamoinen kokemus. 200 asukkia ympäri maailmaa, jotka viettivät ensimmäistä yötään poissa kotoa jaksoivat juhlia nonstoppina koko vuoden. Ikärakenne ei täällä ole yliopistolaisilla läheskään niin kirjava kuin Suomessa. Olen syntynyt v. 1978, ja luokkakaverit sedittelee jatkuvasti. Olenkin joutunut opettelemaan ystävieni kanssa tulemaan toimeen kaikennäköisten teini-iän kriisien kanssa, juuri kun aloin itse päästä niistä hieman eroon.
Yliopisto täällä onkin mielestäni aika paljon lukiomaisempaa kuin Suomessa. Ainakaan meidän oppilaitoksellamme ei ole akateemista vapautta, taikka mahdollisuuksia vaikuttaa opintojensa sisältöön. Se on periaatteessa huono juttu, mutta sopii kyllä minulle, että saan itsestäni kaiken mahdollisen irti.
Varsinaisia luentoja meillä on n. 14h/viikko, mutta töitä riittää kotiinkin asti. Heh. Ensimmäinen vuosi oli kaikille sama, ja nyt toisesta vuodesta eteenpäin rupeamme erikoistumaan ja rakentamaan loppututkintomme arvosanoja. Ensimmäinen vuosi tuntui aika monessa mielessä harjoitukselta ja totuttelulta opiskelutapoihin etc. Ensimmäisenä vuonna saavutetut arvosanat eivät siis vaikuta loppuarvosteluun.
Opiskelu on jaettu parituntisiin luentoihin ja yksituntisiin seminaareihin. Luennoilla kuunnellaan ja seminaareissa kysellään luennoitsijalta edellisen luennon tueksi. Erittäin toimiva tapa opiskella.
Suurimmaksi ongelmaksi olen kuitenkin havainnut sen, että jos haluaisi mennä asioissa jo eteenpäin, niin se ei ole oikein mahdollista, kun tahti on aika hitaanpuoleista. Toisaalta tietenkin ehtii menemään asioihin syvemmälle. Kurssiin kuuluu aina joko essee tai ryhmätyö, ja usein myös tentti. Riippuen aihealueesta naita eri töitä painotetaan eri tavoin.
Arvosteluasteikko on 0-100, alle 40 on hylätty ja yli 70 on erinomainen. Kielellistäkin osaamista arvostellaan, mutta omien luennoitsijoideni mukaan perustavanlaatuisia kieliongelmia on ainoastaan paikallisilla, ei niinkään ulkomaisilla opiskelijoilla. Lukioenglannilla ja rohkeudella selviää aivan varmasti.
Tietoa ja taitoa moneen menoon
Englantiin kannattaa ehdottomasti tulla opiskelemaan! Sen lisäksi, että opit kieltä ja asioita koulussa, tulet oppimaan vähintään yhtä paljon tärkeitä asioita elämisestä ja elämästä. (Noista jälkimmäisistä ei muuten saa todistusta.) Ei kuitenkaan kannata odottaa pelkkää kolmen vuoden juhlaa. Kun vanhat ystävät vaihtuvat uusiin tai kulman videovuokraamosta ei saa vuokralle elokuvaa jos sattuu olemaan ulkomaalainen, niin saattaa ottaa päähän. Jos ei kuitenkaan uskalla heittäytyä uusiin asioihin ja kokemuksiin, niin hetken päästä kasvaa juuret jaloista lattiaan, eikä pääse liikkeelle enää kotoaan mihinkään.
Englannissa myös toimii Iso-Britannian Suomalainen Opiskelijayhdistys ISO ry. He ovat kaikki tässä samassa liemessä, joten käytännön tietoa löytyy isosti - heiltä siis kannattaa kysyä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. ISO ry:n pikkujouluissa ja pubiryöminnöissä voi myös ottaa kontaktia ruisleipään ja salmiakkiin, jos siltä tuntuu.
Ilkka Kujansivu / toim. Karoline Berg
|
Cimo.fi-verkkopalvelu