 |
Teemu lähti Englantiin suorittamaan tutkintoa Sosiologiassa ja jäi valmistuttuaan sinne töihin.
Taipaleeni Brittein saarilla alkoi vuoden 1998 lokakuussa saavuttuani Helsingin ja Gatwickin lentokenttien kautta Essexin yliopiston harmaalle ja tihkuiselle kampukselle. Korkean, ja taivastakin harmaamman tiilitornin kahdennestatoista kerroksesta löytyneen huoneeni ovella mielessä vilahti lievä epäilys Britanniassa asumisen mielekkyydestä. Kahdentoista opiskelijan kanssa jakamani solun piskuisessa, tiiliseinäisessä huoneessa oli sentään sänky ja pöytä, vaatekaappiakaan unohtamatta...
Tästä se siis alkoi, tie jonka seitsemättä vuotta vietän edelleen samassa kaupungissa eli Colchesterissa. Alkuperaiset syyt lähdolleni olivat jokseenkin epäselvät, laiskuus pääsykokeisiin lukemisessa yhtenä niistä. Pienintäkään epäilystä siitä, tuliko oikea valinta tehtyä ei kuitenkaan ollut, eika vieläkään suurempia syitä katumiseen ole ilmaantunut.
|
| |
Maineikas laitos lunastaa odotukset - lopulta
Yliopisto tuli valittua lähinnä hyvän akateemisen maineen vuoksi. Prospectus (yliopiston esite) lupasi, että valitessasi Essexin pääset erääseen Englannin parhaista sosiologian laitoksista. Ensimmäistä tutkintoa eli BA:ta tehdessani en oikein ollut vakuuttunut tästä erinomaisuudesta ennen viimeistä eli kolmatta vuotta. Onneksi lupauksia laitoksen eriomaisuudesta lunastettiin Masters vuonna tämänkin edestä.
Saatuani BA-tutkinnon valmiiksi jatkoin kohti alkuperäistä suunnitelmaani eli Masters-opintoja. Alkuun hieman jännitti, kun ei ollut selvyyttä vaatimustasosta, jonka huhuttiin olevan korkea. Pelko tästä oli kuitenkin turha. Heti ensimmäisestä viikosta lähtien ilmapiiri laitoksella, niin henkilökunnan kuin opiskelijoidenkin osalta, oli kerrassaan loistava. MA-vuoteni olikin epäilemättä, ja syystäkin, akateemisesti paras täällä viettämistäni vuosista. Opiskelu tuntui hyvältä ja laitoksen henkilökunnan osaaminenkin tuli esille tavalla josta hyötyivät myös kaikki opiskelijat.
|
| |
Opiskelijaelämää ja uusia tuttavuuksia
Ensimmäisten kolmen (undergraduate) vuoden aikana suurehkolle osalle opiskelijakuntaa sosiaalinen toiminta näyttää vievän voiton akateemisesta vastaavasta. Poikkeuksiakin toki löytyy mutta välillä näyttä siltä, että opinnot eivät se tärkein asia monellekaan ole. Tämänhän voi tietysti kääntää myös positiiviseksi asiaksi, sillä sosiaalista toimintaa todellakin piisaa mikäli vain näin haluaa. Missään muualla et varmasti törmää näin kansainväliseen joukkoon, saati pääse harrastamaan erittäin edullisesti mitä kummallisempia lajeja purjelennosta frisbeegolfiin.
Uusia tuttavuuksia on myös helppo solmia ympäri maailman ja siinä sivussa voi saada tärkeitä kontakteja tulevaisuutta ajatellen. Suomalaisena onkin kaiken kaikkiaan helppo olla Britanniassa. Vaikeampaa siinä suomalaisuudessaan onkin sitten käsittää kaiken maailman shekkivihot ja kokolattiamatot kylpyhuoneissa. Näistäkin alkushokin jälkeen selviää varsin mukavasti. Avoin mieli ja huumorintaju ovat tässä kohdassa avainasemassa, kuten myös lähestulkoon kaikessa uudessa mitä vastaan tuleekin. Kulttuurishokkia ei kannata pelästyä, sillä siltä ei voi välttyä.
|
| |
Koulun penkiltä sorvin ääreen
Paperit koulusta saatuani, edessä oli se kaikista vaikein juttu eli työnhaku. En koskaan ole suuresti nauttinut kyseisestä hommasta, joten tervanjuontia oli odotettavissa. Aikaa kuluikin pari kuukautta ennen kuin töitä löysin. Tämän ajan koitin elää säästöillä ja väliaikaistöillä. Aikani ’temppailtuani’ päädyin erääseen telekommunikaatioalan yritykseen ja sama puulaaki maksaa palkkani edelleen. Sosiologian opintoihini tämä työ ei ole liittynyt juuri millään muulla tavalla kuin että graduni käsittelee/vertailee Suomen ja Englannin kännykkänuoria.
Töiden aloittaminenkin oli aika kokemus ensi alkuun. Suomessa olin aikaisemmin ollut lähinnä vain kesätöissä, joten kaikki oli uutta ja näin ollen opeteltava. Työkulttuurin erilaisuus ainakin minun työpaikallani tuli heti ensimmäisinä päivinä vastaan työajan ollessa aamuyhdeksästä iltakuuteen. Kaikkien muiden ollessa paikalla kirjaimellisesti kello kuuteen asti - useat jopa yli koska ’näyttää paremmalta pomon silmissä’ - minulle tämä ei oikein tahtonut aueta ja poistuinkin paikalta kun hommat oli tehty. Joskus jopa kahta, kolmea minuuttia vaille kuusi. Muutaman päivän päästä pomo pyysi juttusille ja totesi, että ei ole soveliasta lähteä ajoissa töistä. Selvä. Tähänkin on sen jälkeen onneksi tullut muutos ja työtehtäväni muuttuneet useampaan otteeseen kerta kerran jälkeen hieman parempaan suuntaan.
Jos jotain tältä opintojen jälkeiseltä ajalta on tarttunut mukaan niin se, että opiskeluaikana ei välttämättä varsinaista englantilaista elämäntapaa koe, varsinkaan jos asuu kampuksella tai sen välittömässä läheisyydessä muiden ulkomaalaisten kanssa. Itselleni on auennut moni asia vasta vuosien kuluttua tänne tuloni jälkeen ja työelämään siirryttyäni. Summa summarum: loistavia ystäviä, kansainvälinen ja rento ilmapiiri ja tietysti myöskin ne tutkinnot - priceless. Toivotan onnea valitsemallanne tiellä, omani jatkuu.
Teemu Uusikartano
[Päivitetty 20.6.2005 | MN]
|
| |
|
|
|
Cimo.fi-verkkopalvelu