University of Technology Sydney, Australia
>> Takaisin
Lähdin kesällä 2001 jatko-opiskelemaan uutta mediaa ja tuottamista University of Technology Sydneyyn (UTS) Australiaan. Olin samana keväänä ottanut kandidaatin paperit ulos Lapin yliopiston mediatieteen laitokselta ja halusin erikoisosaamista ja käytännön kokemusta ulkomailla opiskelun kautta. Vihjeen ko. koulusta olin saanut Suomessa tapaamaltani australialaiselta ystävältä muutamaa vuotta aikaisemmin. Halusin saada laadukasta opetusta ja päästä käymään Australiassa; halusin tehdä haaveista totta.
Opintojen alkuun monien valmistelujen jälkeen
Puolitoista vuotta selvitystyötä, hakemuksia, fakseja, sähköposteja, lomakkeita, puheluita, anomuksia, todistuksia, testejä, byrokratiaa, shekkejä ja pitkää pinnaa. Vihdoin elokuussa 2001 kärsivällisyys palkittiin, ja aloitin opiskelut haluamassani koulussa Australiassa.
Lapin yliopistolla ei ollut silloin vaihto-ohjelmaa Australiaan, joten järjestin kaiken itse. Hain jatko-opiskelupaikkaa Graduate Diploma in Media Arts & Production -koulutusohjelmasta, joka kestää vuoden ja johtaa tutkintoon. Hakeminen tapahtui siten, että laitoin hakemukset ja työnäytteet kouluun.
Alustavan hyväksynnän saatuani oli vuorossa kielitesti (IELTS min 7.5) ja viisumin hakeminen. Kun ne olivat kunnossa, sain virallisen hyväksynnän paikasta koulussa. Sitten alkoi avustushakemusten ja paikalle pääsemisen valmistelu. Lennettyäni 24 tuntia löysin itseni Sydneyn lentoasemalta jetlagin uuvuttamana. Lentokentällä sain kouluni (UTS) opaspaketin käteen. Ei muuta kuin ilmoittautumaan kouluun ja uuteen elämääni Australiassa.
Opiskelua kansainvälisessä ilmapiirissä
Koulussamme opiskeli 25 000 opiskelijaa, joista 3 500 meidän tiedekunnassamme (Faculty of Humanities & Social Science). Vaihto-opiskelijoita oli 40 % koko opiskelijamäärästä, joten meno oli hyvinkin kansainvälistä ja Rovaniemen näkökulmasta aika massiivista.
Viikon perehdyttämiskurssi oli parasta mitä olen saanut koko opiskeluaikanani. Kurssilla selvitettiin, mitä on olla ja asua Australiassa, miten pysyä terveenä, miten hoitaa byrokratia, mistä saa apua, miten opiskella Australiassa ja meidän koulussa, mistä löytää asunto, työtä jne.. Muutamien tutustumisbileiden jälkeen menin linjavastaavani henkilökohtaiseen tapaamiseen. Käytiin läpi opinto-ohjelmani ja kiinnostuksen kohteeni ja tehtiin opintosuunnitelma. Seuraavalla viikolla sitten aloitin opiskelut.
Jatko-opiskelijoina meidän piti valita kolme kurssia lukukautta kohden. Tasovaatimukset tutkinnon suorittamiseen olivat min. 1 kpl 400 level, 1 kpl 300 level ja 1 kpl 200 level (100 level oli perusopetusta ja 500 level Suomen ProGradu). Työtapa oli hyvin omaehtoista, eli oppitunteja oli kolme tuntia viikossa ainetta kohden, mutta oheistöitä ja omaehtoista työtä oli hyvinkin paljon. Oppitunneilla lähinnä esiteltiin annettuja tehtäviä ja käytiin keskusteluja niistä. Kaikilla kursseilla oli aina isompi lopputyö ja kritiikki. Oli erittäin opettavaista joutua seisomaan sanojensa ja tekeleidensä takana.
Eläminen Sydenyssä ei ollutkaan niin kallista
Kaikki varoittelivat, että Sydney erityisesti suurkaupunkina on kallis. Mielestäni kaikki on suhteellista. Hinnat olivat 30 - 60 % Helsingin hinnoista. Pitää vain löytää ne omat sopuhintaiset kantapaikkansa. Kokopäiväisinä opiskelijoina meillä oli viranomaisten lupa tehdä töitä 20 tuntia viikossa. Palkat liikkuivat 6,5-10 euron välillä tunnissa, joten sen avulla pystyi maksamaan vuokran ja sai vähän ruokarahaa.
Rientoja koulussa ja sen ulkopuolella riitti siinä, kuin vain suurkaupunki voi tarjota. Matkoja oli laskettelusta aavikolle ja rannalta vuoristoon. Kaikkea on tarjolla joka päivä, kaikkina kellonaikoina. Itse koin Sydneyn enemmänkin pikkukaupunkien sulautumana kuin suurkaupunkina. Sydney on hämmästyttävän turvallinen kaupunki, jossa ihmisiin on helppo tutustua ja he ovat ystävällisiä.
Mitä jäi käteen
Antoisinta on se, että pystyy luomaan, jopa työelämään ulottuvia, elämänkestäviä kontakteja. Sain oleskelustani enemmän kuin mitä olin toivonut. Tuntuu, että missä tahansa maailmankolkassa samat ilot ja surut ovat ihmisten arkipäivää. Se, miten niihin suhtaudutaan ja miten ne tuodaan ilmi, on vain erilaista.
En matkustellut kovinkaan paljon Australiassa, vaan vapaa-aika meni lähinnä elokuvien kuvauksissa ja sen oheistoiminnassa. Se olikin antoisinta. Sai todellisen kosketuksen ihmisiin, ympäristöihin ja elämäntapoihin, mielestäni huomattavasti paremmin kuin turistibussissa. Ainoa miinuspuoli on opinnoista jääneet velat, mutta olen mieleltäni huomattavasti rikkaampi.
Timo Härkönen
|
Cimo.fi-verkkopalvelu