Monipuolinen tehtäväkenttä
CIMOn harjoittelupaikat ovat yleensä kuuden kuukauden työ- ja kulttuurikokemuksia. Minulla oli mahdollisuus päästä harjoittelemaan kymmeneksi kuukaudeksi, sillä CIMOlla oli Kanadassa menossa oma projekti, josta osa toteutettiin yhteistyössä Suomen Ottawan suurlähetystön kanssa. Tehtäviini kuului seminaarin järjestäminen suomalaisten ja kanadalaisten korkeakoulujen henkilökunnille uusien yhteistyömahdollisuuksien pohjustamiseksi ja vanhojen elävöittämiseksi.
Seminaarivelvollisuuksien ohella tein töitä lähetystön lehdistö- ja kulttuurivirkamiehen kanssa: toimme Kanadaan suomalaista taidetta näytteille sekä suomalaisia muusikoita esiintymään. Laadimme lehdistötiedotteita ja -katsauksia sekä seurasimme Kanadan lehdistön kirjoittelua Suomen kannalta tärkeistä asioista.
Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä sai osakseen suurta huomiota lehdistössä Cannesin filmifestivaalien jälkeen. Elokuvaa esitettiin Kanadassa mm. Montrealin ja Toronton elokuvajuhlilla. Saku Koivulle hurrattiin, kun hän rankkojen syöpähoitojen jälkeen palasi jääkiekkokaukaloon Montreal Canadiensin kapteenina. Osallistuin myös opetusministeri Maija Raskin Kanadan-vierailun järjestelyihin toukokuussa 2002.
Koska CIMOn ja lähetystön yhteistyöprojekti käsitteli opintoasioita, sain muitakin opintoihin liittyviä tehtäviä. Vastailin joihinkin opiskelua koskeviin tiedusteluihin ja tein selvityksen suomalaisten ja kanadalaisten korkeakoulujen yhteistyöstä ennen Ottawassa syyskuussa 2002 järjestettyä seminaaria.
Yhteistyöprojektiin liittyen hoidin seminaarin suomalaisten osallistujien majoitusjärjestelyt sekä seminaaritilat, ruokailut ja kuljetukset. CIMOn henkilökunta huolehti seminaarin ohjelmasta yhdessä projektiin osallistuvien suomalaisten korkeakoulujen kanssa.
Seminaarin jälkeen siirryin avustamaan lähetystön poliittista ja kauppapoliittista virkamiestä. Työni liittyi erityisesti Kanadan ja Suomen kehitysyhteistyöpolitiikkaan.
Perhemajoituksen kautta tutustuin kanadalaiseen elämänmenoon
Asuin aluksi yksityisessä opiskelija-asuntolassa, mutta koska huoneeni oli kalustamaton aloin pian etsiä muita majoitusvaihtoehtoja. Lähetystön lehdistö- ja kulttuurivirkamiehen hyvä ystävätär oli äskettäin miehestään eronnut 9-vuotiaan tyttären yksinhuoltaja, joka etsi vuokralaista jakamaan tämän pienen perheen omakotitaloa. Keskusteltuani Joannen ja hänen Shanna-tyttärensä kanssa päätin kokeilla perhemajoitusta heidän luonaan, enkä sen jälkeen katunut sitä kertaakaan.
Pienen perheeni kautta tutustuin muihin itäisen Ottawan lapsiperheisiin ja pääsin jopa osalliseksi heidän harrastuksistaan. Kävimme monet kerrat Shannan kanssa esimerkiksi luistelemassa ja pelaamassa jääkiekkoa hänen koulunsa jäällä. Joanne oli kiireinen uranainen, jolla oli eloisa ystäväpiiri, ja hänen kauttaan tutustuin todella mukaviin, monipuolisiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin.
Sosiaalisen elämän puolella harjoitteluaikani jakautui kolmeen jaksoon: kevät kului lähetystön toisten harjoittelijoiden ja Ottawan suomalaisen siirtokunnan kanssa, kesä vierailemaan tulleiden sukulaisten kanssa, ja syksyllä tutustuin paremmin nuoriin kanadalaisiin virkamiehiin, joita tapasin Kanadan ulkoministeriön nuoren Suomi-vastaavan Angelican kautta. Angelica oli ollut juuri itse vuoden verran harjoittelijana Suomessa, joten hän hakeutui mielellään tekemisiin nuorten suomalaisten kanssa.
Ottawa - suuri pieni kaupunki
Ottawa on suunnilleen Helsingin kokoinen kaupunki, mutta tuntuu paljon pienemmältä, koska keskustan liikehuoneistoja ja joitakin asuinkerrostaloja lukuun ottamatta suurin osa Ottawan rakennuksista on omakotitaloja. Kaupunginosat on järjestetty amerikkalaisen kaupunkisuunnittelun mukaisesti: vilkasta liikekatua seuraa joukko rauhallisia asuinkatuja, joiden varrelta ei löydy minkäänlaisia palveluja.
Oma auto on tehokkain tapa liikkua kaupungissa, mutta kaupunginbusseillakin pääsee liikkumaan ihan mukavasti, jos aikaa on käytettävissä määränpäästä riippuen tunti tai puolitoista. Itse asuin puolen tunnin bussimatkan päässä työpaikaltani, mikä oli ihan kohtuullinen kotimatka.
Pääsin tutustumaan laajemmin Ottawan eri osiin ja bussireitteihin liityttyäni Ottawan suomalaisten siirtolaisten kuoroon, joka harjoitteli laulajien kodeissa. Kesällä olin myös talonvahtina lähetystön henkilökunnalle heidän lomiensa aikana yhteensä puolitoista kuukautta, mikä antoi kesävierailleni mahdollisuuden viettää aikaa luonani omassa rauhassa. Äitini ja sulhaseni kävivät luonani silloin. Syksyllä sain vielä vieraita Saksasta ja USA:sta. Ystäväni ottivat ilon irti Kanadan-harjoittelustani!
Monta kokemusta rikkaampana takaisin
Kaihomielin jätin Ottawan marraskuun viimeisenä vuonna 2002 ja palasin ilmastoltaan samankaltaiseen mutta ilahduttavasti silti niin erilaiseen kotikaupunkiini Helsinkiin. Toiselle mantereelle jäivät isäntäperheeni ja lukuisat ystävät, jotka olivat tehneet harjoitteluajastani ikimuistoisen.
Kymmenen kuukauden aikana olin myös paneutunut Shanna-tyttösen sijaisäitiyteen niin, että ikävöin häntä kovasti jo pari viikkoa paluuni jälkeen. Onneksi puhelin ja sähköposti toimivat yhtä hyvin täältä sinne kuin harjoitteluaikanani sieltä tänne ja ainakin voin lohduttautua sillä, että kymmenvuotias tyttö oli lähtiessäni jo saanut aikamoisen annoksen vierasta kulttuuria ihan kotonaan - ehkäpä hänkin aikanaan tahtoisi tutkia maailmaa hieman laajemmalti.
Miten muutuin kymmenen kuukauden aikana? Varmasti olen itsenäisempi ja oma-aloitteisempi kuin lähtiessäni ja myös tunnen itseni paremmin. Ympäristön vaihdos auttoi huomaamaan itsessäni tärkeimmät piirteet vahvuuksineen ja heikkouksineen ja miettimään, mitkä todella ovat niitä asioita elämässä, joita eniten arvostan. Huomasin myös tärkeimpien ystävyyssuhteiden vahvuuden ja totesin, että avoimesti keskustellen parisuhde säilyy terveenä etäisyyksien päässäkin.
Toivotan kaikille tämän palstan lukijoille iloista matkaa maailmalle!
Teksti: Helsingissä 4.3.2003 Henna Malmivirta
|
Cimo.fi-verkkopalvelu