Kaikki alkoi joutilaasta kesästä 1996
Itse asiassa minun maailmalle lähtöni taisi alkaa jo kesällä 1996. Olin ensimmäistä kesää Helsingissä ja opiskellut vuoden insinööriksi Bulevardin tekulla. Sinä kesänä ei kesätyön saanti oikein onnistunut eikä 14-viikkoinen loma ilman rahaa tuntunut kauhean rentouttavalta, joten päätin että saa olla viimeinen kerta kun joutuu oleskelemaan ilman mitään järkevää tekemistä.
Kesän 1997 duunit hommasin sitten ajoissa ja lähdin Interexchange-järjestön avulla USA:han, Cherokee-nimiseen pikkukaupunkiin Dairy Queen -hampurilaisravintolaan neljäksi kuukaudeksi. Kielitaito parani huomattavasti, samoin itsevarmuus.
IAESTE-harjoitteluun ja opiskelijavaihtoon Irlantiin
Syksyllä palatessani koululle menin melko suoraan kansainvälisten asioitten hoitajalle ilmoittamaan, että Jukka-poika lähtee sitten vuoden päästä vaihtoon jonnekin. Vaihtopaikkoja olikin sitten todella paljon tarjolla ja päätin hakea Irlantiin, Dublin Institute of Technologyyn. Keväällä sitten harjoitteluinsinööri nappasi hihasta kiinni ja näytti hakupapereita IAESTE:n kesäharjoittelupaikoista. Koska sopivassa paikassa oli sopiva paikka haussa, ei mennyt montaa minuuttia miettiessä ja papereita täyttäessä.
Kesä 1998 meni siis Irlannissa: ensin kuukausi harjoittelussa Dublinin eteläpuolella Galloping Greenissa ja sitten kolme kuukautta töissä keskustan toimistolla. Syksyllä
oli helppo jatkaa jo tutuksi tulleessa kaupungissa vaihto-opiskelijana. Asunto järjestyi yhdessä toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa, ja koska kaupungissa oli muitakin suomalaisia vaihto-opiskelijoita, talvikin meni ihmeemmin koti-ikävää potematta.
Itse opiskelut eivät välttämättä oikein onnistuneet niin kuin olin ajatellut, ja kuudesta valitsemastani kurssista sain lopulta läpi vain yhden. Suurin ongelma oli oikeastaan se, etteivät kurssien sisällöt vastanneet odotuksiani. Pohjatietoni eivät riittäneet kurssien suorittamiseen, ja siinä vaiheessa kun tämän huomasin, oli jo myöhäistä vaihtaa kursseja. No, kevään viimeiset kolme kuukautta sitten väsäsin insinöörityötä ja aikaisemmista epäonnistumisista viisastuneena päätin panostaa siihen oikein kunnolla.
Valmis insinööri EU:n tuella maisteriksi Bangkokissa
Johtuen huonoista kurssivalinnoista jouduin palaamaan vielä hetkeksi koulun penkille, mutta onnistuin saamaan kasaan puuttuvat kurssit ja valmistuin insinööriksi jouluna 1999. Samalla huomasin että Euroopan unioni jakaa stipendejä jatko-opiskeluun Thaimaassa, joten laitoin paperit vetämään ja yllättäen pääsinkin sitten ko. ohjelmaan mukaan. Kyseessä oli siis täysi stipendi Asian Institute of Technology nimiseen kouluun Bangkokissa (tai oikeastaan Pathum Thanissa). Koulu alkoikin sitten toukokuussa 2000.
Opiskelu on kohtuullisen erilaista aasialaisessa kulttuurissa. Onneksi ehdin tottua siihen ennen ensimmäisen termin loppua ja sain kaikki kurssit läpi hyväksyttävillä arvosanoilla ja hyväksyttävällä keskiarvolla. Muutenkin sain kurssit suoritettua suunnitelmien mukaan, joskin lopputyön tekoon tarvitsin lisäaikaa. Onneksi sain aikaa järjestettyä, lopputyön viimeisteltyä kunnolla ja valmistuin sitten maisteriksi keväällä 2002.
Maisterista tohtoriksi Thaimaassa
Lopputyöhön sain tutkimustilat ja -välineet käyttöön eräältä thaimaalaiselta yritykseltä. Sovin yrityksen kanssa, että jos onnistun saamaan jatko-opintopaikan, jatkan tutkimuksen tekoa heidän tiloissaan. Yritys suostui samalla maksamaan opiskelusta aiheutuvat kulut.
Joten huhtikuussa laitoin sitten paperit menemään kahteen kouluun, Sirithorn International Institute of Technologyyn (Tammasat University) ja Assumption Universityyn (ABAC). Toukokuussa palasin Suomeen töihin odottelemaan koulujen päätöstä. Kesällä en saanut SIIT:hen mitään yhteyttä ja ABAC ilmoitti hävittäneensä kaikki hakupaperini! No onneksi sain useitten ihmisten avulla uudet paperit menemään koululle. Elokuussa sain viimein tiedon ABAC:ista, että tutkimussuunnitelmani oli hyväksytty ja minut toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan.
Viimeinen mutka matkaan sattui päästyäni Bangkokiin: sain kuulla, että koululta ei taaskaan löytynyt hakupapereitani vaikka olin ne jo tehnyt ja lähettänyt kahdesti! No ei kun haalimaan papereita taas uudestaan kasaan. Mukana oli muun muassa kaksi suosituskirjettä, jotka piti toimittaa alkuperäisellä paperilla ja ko. suosittelijat olivat Suomesta, joten aikaa papereitten keräilyyn meni kuukausi!
Vihdoin tammikuussa 2003 tuore opiskelijakortti taskussa sain viimein PhD-tutkinnon suorittamisen aluilleen. Joskus 2005 olisi sitten tarkoitus saada kaikki valmiiksi, mutta sinne on pitkä aika...
Ja että palaanko joskus Suomeen? Kyllä Suomi on kiva paikka ja maalla on omat hyvät puolensa. Joten senkin näkee sitten tulevaisuudessa, ehkä.
Teksti: Jukka Silvennoinen
|
Cimo.fi-verkkopalvelu