Työharjoittelussa Pietarissa

Kesä yhdessä maailman kauneimmista kaupungeista

Pietari oli minulle jo ennestään tuttu kaupunki, kun lähdin sinne työharjoitteluun keväällä 2003. Opiskelin Pietarissa viime syyslukukauden filologisessa tiedekunnassa ja silloin päätin, että palaisin sinne kesäksi töihin. Olin opiskellut Helsingin yliopistossa pääaineena Venäjän kieltä ja kirjallisuutta kaksi vuotta, kun jo uskalsin hypätä venäjänkieliseen työyhteisöön, ja se kannatti.

Harjoittelupaikka matkatoimistosta

Sain kesäharjoittelupaikan Norvica-matkatoimistosta. Minulla ei ollut ennestään alan kokemusta, mutta otin paikan vastaan asenteella, että nyt sitten saan kokemusta uudelta alalta. Harjoitteluni kesti vain kolme kuukautta, mutta "kohteliaisuudesta" matkatoimiston johtaja pyysi minua vielä jäämään syksyksi töihin. Halusin kuitenkin tulla jatkamaan opintojani Helsinkiin eikä taida CIMOn apurahaankaan saada jatkoaikaa.

Työskentelin täyspäiväisesti Norvica-matkatoimiston incoming-osastolla ja työnkuvani muodostui pääasiallisesti seuraavista tehtävistä: yksittäisiltä turisteilta, yritysasiakkailta ja ulkomaisilta matkatoimistoilta tulevien tilausten vastaanottaminen ja täyttäminen, hotellivaraukset Pietarissa, muualla Venäjällä ja IVY-maissa, Venäjän ja IVY-maiden sisäisten lento-, rautatie- ja bussilippujen varaaminen, asiakkaiden laskuttaminen sekä tarvittaessa suulliset ja kirjalliset käännökset venäjästä suomeen ja suomesta venäjään.

Kielitaito karttui ja kulttuuri tuli tutuksi

Työkielenä oli venäjä, ja joka päivä oli hoidettava tilauksia myös puhelimitse faksin ja sähköpostin lisäksi. Puhelimitse asioiden hoitaminen venäjän kielellä oli varmaan se kaikkein jännittävin elementti tässä työssä. Oma kielitaitoni on kaukana täydellisestä ja sanavarastoni on aika suppea. Käytännön kielitaitoa kun on usein vaikea harjoittaa yliopisto-opiskelussa. Niinpä sen kartuttaminen jää opiskelijan omalle vastuulle, ja siihen harjoittelu ulkomailla on omiaan.

Harjoittelijalta ei odoteta mitään huipputaitoja, vaan niitä mennään hankkimaan harjoittelupaikan avulla. Olen ollut yllättynyt siitä, että niin monet opiskelukaverini ovat suhtautuneet "ihailevasti" rohkeuteeni lähteä parin vuoden kielen opiskelu taustalla töihin vieraaseen ympäristöön. Itse olen sitä mieltä, että jos aion hankkia ammatin, jossa tulen olemaan kansainvälisissä tehtävissä tai käyttämään muuten vieraita kieliä, niin ei niitä kannata opiskeluvaiheessakaan karttaa.

Vanha totuus on, ettei vierasta kulttuuria voi täysin oppia muulla tavoin kuin oleskelemalla kyseisessä maassa, kommunikoimalla ihmisten kanssa ja selviytymällä uusista tilanteista. Vaikka tulee vaikeita päiviä, uuden oppiminen väsyttää ja tuntee itsensä usein "ihan ääliöksi" ja erilaiseksi kuin muut, niin kaikki vaiva ja työ palkitsee. Onnistumisen ilo antaa runsaat eväät selvitä jatkossakin työelämän kiemuroissa ja palkaksi jää itseluottamusta ja sitkeyttä.

Tutustuminen toisenlaiseen työkulttuuriin oli antoisa kokemus

Korvaamattoman arvokasta on myös nähdä uusi työyhteisö ja sopeutua siihen. Meidän toimistossamme oli noin15 työntekijää, kaikki venäläisiä. Valehtelematta voin sanoa, että kaikki olivat kärsivällisiä ja ystävällisiä minua kohtaan, varsin iloista ja huumorintajuista väkeä. Alussa oli tarkempaa työhön ohjausta, eli kaikki tarvittava opetettiin tietokoneohjelman käytöstä hyvien lounaskahviloiden paikallistamiseen. Toimistossa oli aina muitakin ihmisiä ja oli mahdollisuus "tyhmille kysymyksille".

Vasta loppuaikana työskentelin itsenäisemmin ja siinä vaiheessa olinkin jo rutinoituneempi. Matkatoimistossa oli ollut jo monena vuonna harjoittelijoita ja siksikin he tiesivät, miten "sisäänajo" on hyvä tehdä. Työyhteisön hierarkia oli ehkä selkeämpi kuin Suomessa, mutta se ei häirinnyt, ja hyvän johtajan ansiosta tunnelma oli kuitenkin kodikas.

Työn sisältö ei ollut minulle kovin läheinen, käytännössä se oli kaupallisen alan työtä, esimerkiksi laskuttamista Excelillä ja joskus sovittelemista asiakkaan ja hotellin välillä. Pietarin 300-vuotisjuhlan takia hotellit olivat ylibuukattuja ja joskus hotelli erehtyi antamaan asiakkaalle väärän huoneen tms., ja niin jouduin kärsivällisesti selvittämään syntyneitä väärinkäsityksiä. Opin suhtautumaan diplomaattisesti ja tietyllä nöyryydellä yhteistyökumppaneihin ja huomasinkin, että se on yksi toimivista lähestymistavoista liikemaailmassa. Tuon tyyppisiä asiakaspalvelun yleispäteviä sääntöjä opin työssäni.

Työnkuva ei ollut ollenkaan vaikea, ja pienet väärinkäsitykset syntyivät pelkästään kulttuurierojen takia. Työskentelykulttuuri Venäjällä on luonnollisesti erilainen kuin meillä rationaalisessa Skandinaviassa jo ajatellen naapurimme lähihistoriaa. Venäläiset työtoverini olivat jo mentaliteetiltaankin räiskyvämpiä ja suorapuheisempia kuin suomalaiset työkaverini ovat ikinä olleet. Minua miellytti työyhteisössä se, että jokainen sai puhua suunsa puhtaaksi, jos aihetta oli, eikä mitään jääty sen jälkeen märehtimään, vaan siirryttiin päiväjärjestyksessä eteenpäin. Ilmapiiri oli raikas ja rakentava, ja itsekin opin ottamaan hyvän ja huonon palautteen en liian henkilökohtaisesti, vaan rakentavana kommenttina.

En ole koskaan ollut kaupalliselle alalle suuntautunut vaan ympäristönsuojeluun ja taiteisiin, erityisesti kirjallisuuteen ja teatteriin. Halusin kuitenkin harjoittelulla selvittää vähän kaupallisen alan kuvioita, ja tulevaisuuden ammatilliset haaveeni selkiytyivätkin paljon. Nyt tiedän, että selviydyn silläkin alalla tarvittaessa, ja pystyn hyödyntämään sitä luovemmilla alueilla mutta erityisesti en halua suuntautua siihen.

Kieli ei ole korkein muuri maittemme välillä vaan tietämättömyys

Pietarilaiset työkaverini esittivät minulle mielenkiintoisia kysymyksiä Suomesta ja suomalaisista, joihin yritin vastata totuudenmukaisesti ja usein itsekin pidempään mietiskellen: "Ai, tällaisiin asioihin meissä kiinnitetään huomiota." Useinhan itsestäänselvyyksiin ei kiinnitä huomioita, ennen kuin joku muu tulee muistuttamaan niistä. Kysymykset herättivät minussa usein hilpeyttä ja välillä ne johtivat syvällisempään itsetutkiskeluun. Ulkomailla olo ja uusien ihmisten tapaaminen on varmasti myös tapa tutustua itseensä ja omaan käytökseensä uusissa tilanteissa, ja jo siksikin se on hyvin arvokas kokemus.

Ennen Venäjälle lähtemistä suosittelisin, että kannattaa tutustua jo ennakkoon maan kulttuuriin niin paljon kuin siihen on mahdollisuuksia. Kieli ei ole korkein muuri maittemme välillä vaan tietämättömyys. Pietari on maantieteellisesti meitä lähinnä sijaitseva suurkaupunki ja siksi siihen on tiedotusvälineissä kiteytetty kaikki suurkaupungin ongelmat. Siellä on rikollisuutta ja raakuutta, mutta ei se kosketa länsimaalaisen vaihto-opiskelijan arkea sen enempää kuin muissakaan suurkaupungeissa.

Pietarin toiset kasvot ovat hyvin kauniit ja klassiset tai toisaalta jatkuvasti elävät ja modernilla tavalla kansainvälisiä rajoja rikkovat. Minulle iätöntä sivistystä ja yleviä ajatuksia siellä edustavat lukuisat runoilija-, ja kirjailijamuseot, taidemuseot, kirkot, palatsialueet, romanttiset kanavat ja puistot. Historia sulautuu harvinaisen luonnollisesti nykypäivään juuri Pietarissa ja se tekee sen nykypäivästäkin historiallista. Lisäksi kaupungin yö sykkii houkuttelevaa rytmiä ja tarjoaa esimerkiksi laadukasta musiikkia sen kaikissa muodoissa. Pystyin viettämään varsin vilkasta vapaa-aikaa työn ohella ja esimieheni joustivat tarpeen tullen jopa työajoissa.

Asioista kannattaa ottaa selvää etukäteen

Meillä Suomessa on jo niin paljon Venäjä-asiantuntijoita sekä virallisen että epävirallisen elämän alueilta, että heitä kannattaa lähestyä rohkeasti, jos haluaa tietoa jostain Venäjään liittyvästä. Venäjän harrastajien piiri on vielä sen verran pieni, että sana kiertää usein viidakkorummun lailla, kunnes löytyy joku, joka osaa kyseisessä asiassa auttaa.

Asunnon Pietarissa olen järjestänyt aina suhteilla ja asunut muitten suomalaisten opiskelijoiden kanssa samassa vuokra-asunnossa kaupungin keskustan lähettyvillä. Siellä toimii myös hyviä asunnonvälitystoimistoja, joiden kautta saa vuokra-asuntoja. Asuntoloiden taso on vaihteleva ja niistä kannattaa ottaa etukäteen selvää, kuten kaikesta muustakin mahdollisesta, mutta yllätyksiin on silti varauduttava ja puolensa pidettävä rohkeasti.

Kannattaa hyödyntää itäisen naapurimme monipuolista tarjontaa ja suhtautua siihen terveellä uteliaisuudella. Tuo suuri ja mahtava maa on täynnä kaikkea ennen kokematonta, enimmäkseen hyvässä ja kehittävässä mielessä. En ole koskaan kenenkään kuullut katuvan Venäjällä viettämäänsä opiskelu- tai työharjoittelujaksoa. Itse palaan sinne säännöllisin väliajoin, venäläisestä kulttuurista ja venäläisistä ystävistäni on tullut erottamaton osa elämääni.

Riikka Porkola

>> Lue lisää kansainvälisestä harjoittelusta

[Lisätty 20.10.2003 | TR]