 |
Kokemuksia tulevasta EU-Puolasta: Krakova - Lublin
>> Takaisin
Puola on suuri mielenkiintoinen maa ja kuitenkin niin lähellä Suomea - ja olihan meillä yhteinen kuningaskin 1500-luvulla. Näin yksinkertaisesti saatoin perustella tutuille hakeutumistani Lubliniin kolmeksi kuukaudeksi työharjoitteluun.
Pari vuotta aiemmin olin jo ollut vaihto-opiskelijana viisi kuukautta Krakovassa Jagellojen yliopistossa, joten kukaan ei enää epäillyt aikeideni vakavuutta, kuten tuolloin vielä saattoi tapahtua. Nähdäkseni nyt ja tulevaisuudessa Puolassa onkin tarjolla niin paljon mielenkiintoisia mahdollisuuksia, että ihmettelyyn ei todellakaan pitäisi olla aihetta.
Puolan liittyminen Euroopan unioniin toukokuussa 2004 näkyy ja kuuluu joka puolella puolalaisessa mediassa. Varsinkin nuorten ihmisten puheet heijastelevat useimmiten vahvaa tulevaisuuden optimismia. Suomalaisena tässä ympäristössä on mukava opiskella ja työskennellä, sillä monet ovat kiinnostuneita siitä, miten EU:n merkitys on Suomessa koettu ja miten se on vaikuttanut aivan tavallisten ihmisten elämään. Toki mediassa esiintyy myös pohdintoja siitä, onko Puola itse "valmis" EU:hun ja mikä Puolan rooli laajentuneessa EU:ssa tulee olemaan. Tämä kertoo siitä, että maa elää mielenkiintoista aikaa, joka on syytä kokea paikan päällä.
Puolan maantietoa
Puolassa asuu lähes 40 miljoonaa asukasta, joista 1,6 miljoonaa Varsovassa, joka on pilvenpiirtäjineen selkeästi maan taloudellinen keskus. Krakova on eteläisen Puolan kulttuurin ja talouden keskus, jossa on 0,8 miljoonaa asukasta. Lublin taas on edellisiin verrattuna selkeästi pienempi, mutta itäisen Puolan taloudellinen ja kulttuurinen keskus. Siellä asuu 400 000 ihmistä ja kaupunki elää mielenkiintoista aikaa, sillä tuleva EU:n itäraja on siitä vain 100 km:n päässä. Kaupungissa on myös kaksi yleisyliopistoa: UMCS sekä kommunismin ajan ainoa yksityinen yliopisto, katolinen KUL.
Vaihto-opiskelijana ja työharjoittelijana
Nämä kaksi kansainvälisen liikkuvuuden muotoa eroavat ja samalla täydentävät mukavasti toisiaan. Vierailin turistina Krakovassa 1997, minkä vuoksi hakeuduin sinne heti mahdollisuuden saadessani opiskelemaan. Vaihto-opiskelu Krakovassa keväällä 2001 paitsi antoi minulle tilaisuuden kerätä materiaalia graduani varten, myös totutti minut asumiseen ja elämiseen Puolassa sekä käytännöllisellä että kulttuurisella tasolla.
Näin olin Lublinin rautatieasemalle syyskuussa 2003 saapuessani varsin tutunomaisessa ja "turvallisessa" ympäristössä, vaikka kaupunki sinänsä oli minulle vieras. Työharjoittelijana minulle oli myös järjestetty kuljetus asemalta asunnolleni, mistä osasin olla kiitollinen, sillä sattui satamaan kaatamalla.
Suurin ero kuitenkin oli siinä, että työharjoittelijana, periaatteessa täysin puolalaisessa toimistossa (House of Europe/Dom Europy), minulla oli väistämätön mahdollisuus tutustua hyvin myös paikalliseen väestöön.
Lisäksi vaatimaton puolan kielen taitoni parani huomattavasti enemmän kuin vaihto-opiskelijana, jolloin sosiaalinen kanssakäyminen perinteisesti rajoittuu pääasiassa muihin vaihtareihin. Näin työharjoittelu antoi minulle paitsi arvokasta työkokemusta myös ainutlaatuisen kontaktin paikallisiin ihmisiin. Tämä oli harjoitteluni parasta antia.
Toimiston vilkasta elämää
Työskentelin Lublinissa toimistossa, joka oli täysin moderni ja sen mukaisilla tietoliikenneyhteyksillä varustettu. Vasta pari vuotta toimineessa organisaatiossa vallitsi hyvin rento ja nuorekas meininki, joka oli minulle positiivinen yllätys. Toki tämä vapaus ilmeni myös lievänä kaoottisuutena ja edellytti sitä, että oli valmis itsenäiseen työskentelyyn ja ottamaan vastuuta.
Työkielenä minulla oli englanti, mutta puolaa sain halutessani käyttää toimistollakin, sillä kaikki eivät suinkaan puhuneet englantia - he kun puhuivat esimerkiksi ranskaa, saksaa tai venäjää vieraana kielenään. Muutaman vakinaisen työntekijän lisäksi toimistolla toimi joukko paikallisia harjoittelijoita ja opiskelijoita, joten ajoittain meno oli varsin vilkasta. Tämä vaati sopeutumista siihen, että ei välttämättä ollut tiettyä omaa työtilaa tai tietokonetta aina käytössä. Tilanteeseen sopeutui melko nopeasti, mutta pariin otteeseen harmittelin, että en ottanut omaa kannettavaa mukaani.
Työtehtäväni olivat mielenkiintoisia ja itselläni oli mahdollisuus vaikuttaa niiden sisältöön. Omia ideoitani myös toivottiin, mutta ilman mielekkäitä tehtäviä en joutunut toimistolla päiviäni viettämään.
Muiden hoitamien projektien puitteissa minulla oli mahdollisuus myös liikkua itäisen Puolan alueella, tavata paikallisia kuntien ja järjestöjen toimijoita sekä yleisesti havainnoida tätä Puolan viljavinta aluetta ja sen maataloutta.
Omana pääasiallisena vastuualueenani oli huolehtia ja kehittää toimiston ja aluekehitysviranomaisten yhteistyösuhteita Suomen suuntaan (vierailujen organisointia, kirjeenvaihtoa, käännöstöitä, tiivistelmiä yms.). Samalla sain mahdollisuuden tutustua siihen, miten aiempia ja tulevia EU-ohjelmia alueella toteutetaan.
Puolan kielen taito sinänsä ei omassa työssäni ollut välttämätön, mutta perusteiden osaaminen auttaa jokapäiväistä elämää. Ainakin nuoret yleensä ymmärtävät jonkin verran englantia ja yleensäkin henkilöt, joihin olin työn kautta yhteyksissä puhuivat varsin hyvää tai erinomaista englantia.
Sosiaalinen elämä ja katolisuus
Toimistolla saamani vastaanotto oli alusta lähtien lämmin, ja lähes kaikki kutsuivat saman tien erilaisiin illanviettoihin. Harjoittelijan kannalta erittäin positiivista on, että Lublinin (ja Puolan yleensäkin) edullinen hintataso todella edistää tällaista sosiaalisen elämän muotoa ja paikalliset oluet ovat usein myös erinomaisen maistuvia.
Erityisesti ruoka ja palvelut ovat edullisia suomalaisesta näkökulmasta katsottuna. Huomioitava kuitenkin on, että mikäli ei voi ollenkaan sietää tupakansavua, voi joutua rajoittamaan liikkumistaan, sillä ainakin vielä täysin savuttomat tilat (kuten toimisto) ovat harvassa ja tupakointi suosiossa.
Sen sijaan muutaman vuoden takaisia matkaoppaita ei kannata uskoa, sillä asiat näyttävät muuttuvan vauhdilla. Esimerkiksi Lublinista löytää nykyään kaikenlaisia etnisiä ravintoloita, jos puolalainen keittiö alkaa tympiä. Tutustuttuasi ihmisiin mahdollisuus saada kunnon kotiruokaa on todellinen ja kannatettava.
Itse asuin Lublinissa "hotelliasuntolassa", jossa minulla oli oma huone, mutta jaoin kylpyhuoneen viereisen huoneen tyypin kanssa. Tämä toimi ihan mukavasti, vaikka varustelutaso oli ilmeisesti paikallisestikin ottaen vaatimaton (mm. kerroskeittiö). Viihdyin hyvin eikä minkäänlaisia ongelmia ollut. Tarpeen vaatiessa olisi kuitenkin muutakin majoitusta varmasti järjestynyt.
Puolasta kuitenkin tulee ensimmäisenä mieleen paavi ja katolinen kirkko. Onkin hyvä pitää mielessä, että vaikka lähes kaikki puolalaiset arvostavat paavia paljon, niin kyselyn mukaan 85 % väestöstä ei kuitenkaan halua tai pyri noudattamaan hänen opetuksiaan ainakaan kirjaimellisesti. Toki katolinen usko ja kirkko ovat läsnä mediassa enemmän kuin kirkko yleensä pohjoismaissa, mutta ne tuovat siis lähinnä vain lisäeksotiikkaa siellä vierailevalle ja paljon hienoja kirkkoja nähtäväksi.
Ympäristö
Puolalaiset mainitsevat herkästi, miten Puola on uudestaan ja uudestaan joutunut muiden valtioiden jakamaksi ja ruhjomaksi. Pitänee varmasti ainakin osittain paikkansa, mutta kaikkea ei pidä uskoa - hyvin paljon on jäänyt jäljellekin! Krakovassa tämä on itsestäänselvyys, mutta erityisesti turismiarvoltaan tuntemattomampi Lublin yllätti minut rikkaalla historiallaan ja lähes täydellisesti säilyneellä vanhalla kaupungilla.
Myös monet muut alueen pienet kaupungit ja lukuisat rauniolinnat tarjoavat viihtymisen mahdollisuuksia, kuten myös virkeä kulttuuritarjonta. Yhteiskunnan ja ympäristön kulttuurinen sisältö on suomalaisesta näkökulmasta hyvin runsas. Ainakin itseni kaltaiselle kulttuurintutkijalle tämä oli ihan kiva juttu.
Myöskään ennakkoluuloja ruoan tai ympäristön puhtautta kohtaan ei kannata ottaa mukaansa, vaikka tietyillä kaivos- ja tehdasalueilla saasteet toki ovat todellinen ongelma. Itse keitin vesijohtoveden (paikalliset kyllä juovatkin sellaisenaan), mutta söin lähes kaikkea mahdollista eikä mitään oireilua esiintynyt.
Liikenne muistuttaa enemmän eteläeurooppalaista vapaata meininkiä, mikä on hyvä pitää mielessä katua ylittäessä esimerkiksi kauppaan matkatessa. Niiden aukioloajat muuten ovat vapaammat kuin Suomessa - osa on auki myös sunnuntaisin. Julkiset kulkuvälineet ovat nekin hyvin edullisia. Jos Lublinissa johonkin tarvitsee bussia/johdinbussia, maksaa se noin 30 senttiä. Juna Varsovaan maksaa noin 8 euroa.
Mitä olen saanut tähän mennessä?
Olen saanut opiskeluiltani ja työharjoittelultani Puolassa paljon. Harjoittelu antoi minulle työkokemusta organisoinnista käytännön tasolla: kansainvälisten suhteiden luomisesta ja ylläpitämisestä sekä erilaisten niihin liittyvien tilaisuuksien järjestämisestä. Toisaalta olen saanut kokemusta siitä sopeutumisprosessista, jonka väistämättä kohtaa, kun alkaa työskennellä uudessa ympäristössä. Sain myös hyviä ystäviä, joiden ansiosta sopeutuminen oli tietysti huomattavan helppoa, vaikka ei se koskaan silti aivan vaivatonta varmasti ole. Onkin selvää että tavalla tai toisella tulen vielä palaamaan Puolaan - ei kahta ilman kolmatta.
Karri Kiiskinen
>> Lue lisää kansainvälisestä harjoittelusta
>> Takaisin
|
| |
|
[Lisätty 27.1.2004 | TR]
|
| |
|
|
|
Cimo.fi-verkkopalvelu