 |
Sain lisää varmuutta ulkomailla asumiseen
Olin CIMOn työharjoittelussa Ukrainassa, Kiovassa 5.5-5.7. 2003 välisen ajan. Työskentelin Ekspotek-nimisessä arkkitehtitoimistossa, joka on erikoistunut rakentamaan messuja ja näyttelyitä. Työtehtäviini kuului normaalien toimistotöiden lisäksi osallistuminen "Ortodoksinen Ukraina" -messujen järjestelyihin. Messut pidettiin Kiovassa sijaitsevan ortodoksisen luostarin alueella 4.-9.6. Askartelin osanottajien kulkulupalappuja, levittelin ilmoituksia yms. Messujen aikana istuin paikanpäällä ja olin mukana vastaanottamassa vieraita sekä auttelin muutenkin.
Työtehtävät olivat siis monipuolisia ja vaikeustasokin vaihteli. Joskus oli hieman kiire, mutta toisaalta harjoittelujaksoon mahtui myös päiviä, jolloin tekemistä ei sitten ollutkaan niin paljon. Työpäivä kesti 10.00-18.00 maanantaista perjantaihin. Viikonloput olivat siis normaalisti vapaita. Lisäksi harjoitteluajalleni sattui muutamia kansallisia juhlapäiviä, kuten Kiovan päivä, voiton päivä, pyhän kolminaisuuden päivä, jotka olivat siis vapaapäiviä keskellä viikkoa. Ukrainassa vietetään vuosittain hyvin useita kansallisia juhlapäiviä, sillä perinteisten neuvostoaikaisten juhlapäivien rinnalla on alettu huomioida myös vanhoja uskonnollisia juhlapäiviä.
Työharjoitteluni järjestelyihin osallistui myös Kiovan Mohyla-akatemia, joka mm. järjesti asumiseni Kiovassa. Majailin siis opiskelija-asuntolassa yhden hengen huoneessa todella edullisesti. Olisin myös saanut käydä luennoilla akatemialla ja mennä mukaan joillekin sen järjestämille retkille. Minua tutustutettiin Kiovan nähtävyyksiin kuitenkin myös työpaikkani puolesta.
Venäjän kielen taito oli tarpeen
Ukrainan virallinen kieli on ukraina, eikä venäjän opiskelu käsitykseni mukaan ole edes koulussa enää pakollista, mutta ainakin Kiovassa venäjän kieltä puhutaan vahvasti kaikkialla. Kielitilanne on mielenkiintoinen, sillä esimerkiksi opaskyltit, mainokset ja sen sellaiset ovat aina ukrainan kielellä, mutta ihmiset kaupoissa ja virastoissa puhuvat kyllä venäjää aivan yhtälailla elleivät enemmänkin kuin ukrainaa. Sain sellaisen käsityksen, että näin on Ukrainan suurimmissa kaupungeissa. Pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla harvemmat ihmiset puhuvat venäjää.
Myös työpaikallani käytettiin lähes ainoastaan venäjän kieltä, ja useat toimiston työntekijöistä olivatkin venäläisiä maahanmuuttajia. Toisaalta ?Ortodoksinen Ukraina? -messujen järjestelyssä sain opetella hieman ukrainan kieltä, sillä messujen viralliset ohjelmalehtiset ym. tuli kirjoittaa ukrainaksi. Ukrainan kieli kyllä eroaa sen verran venäjän kielestä, että vaikka hallitsenkin venäjän mielestäni hyvin, oli minun silti vaikeata ymmärtää ukrainaa. Minulle kerrottiinkin, että enemmän sillä on yhteistä sanastoa puolan kielen kanssa.
Jos osaa venäjää, tulee Kiovassa kuitenkin toimeen erinomaisesti. Kaikki käytännön asiat on mahdollista hoitaa venäjäksi. Toisaalta englantia osaavia ihmisiä tapasin vähemmän; poikkeuksena olivat Mohyla-akatemian ihmiset, joiden kanssa kävin kirjeenvaihtoa myös englanniksi ennen Ukrainaan saapumistani. Yleisesti vieraiden kielien puhuminen ja opiskelu Ukrainassa on aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Englannin lisäksi jotkut saattavat osata myös hieman saksaa. Työskentely ainakin omissa tehtävissäni olisi ollut lähes mahdotonta, jos en olisi puhunut venäjää.
Uskalsin Kiovassa kommunikoida venäjäksi jopa rohkeammin kuin esimerkiksi Moskovassa, sillä Kiovan vakituisissakin asukkaissa on paremmin ja huonommin venäjää puhuvia kansalaisia. Näin minulle ainakin tuli semmoinen tunne, että sulauduin jotenkin paremmin joukkoon.
Lämpimät suhteet työtovereihin
Työyhteisöni Kiovalaisessa firmassa oli todella lämminhenkinen ja siellä työskenteli useita mielenkiintoisia persoonallisuuksia. Ihmiset työpaikalla olivat valmistautuneet ulkomaisen työharjoittelijan tuloon. He ottivat minut heti joukkoonsa. Yritys oli miehitykseltään pienikokoinen, vakituisia työntekijöitä oli alle kymmenen. Pieni porukka auttoi sopeutumista ja onnistuin luomaan hyvinkin lämpimät suhteet työtovereitteni kanssa. He myös auttoivat minua mielellään aina, kun ilmeni ongelmia, tai en tiennyt, kuinka olisin jonkin tehtävän tehnyt. Kannattaa vain kysyä heti, kun jokin asia alkaa tuntua epävarmalta.
Ortodoksinen kulttuuri tutuksi
Messujen järjestelyn yhteydessä olin tekemisissä useiden ihmisten kanssa, jotka jollakin tapaa liittyivät Kiovan ortodoksiseen kirkkoon. Työharjoitteluni hieman uskonnollinen sävy tuli minulle pienenä yllätyksenä, vaikka tiesinkin jo etukäteen, minkä nimiseen projektiin tulisin osallistumaan. Ortodoksisen kulttuurin tunteminen etukäteen auttoi kyllä asiaa. Toisaalta opin työssäni paljon ortodoksisesta kulttuurista, jonka asema käsitykseni mukaan tullut yhä tärkeämmäksi Neuvostoliiton jälkeisessä Ukrainassa.
Ukrainalla oma, mielenkiintoinen kulttuurinsa
Paikkana Ukraina ja Kiova oli todella mielenkiintoinen ja antoisa. Siellä oli paljon katseltavaa ja ihmeteltävää. Aikaisemmin olen ollut varsin paljon Venäjällä, mutta en ollut aiemmin käynyt Ukrainassa. Ukraina on aivan omanlaisensa maa ja kulttuuri, jolla on pitkät, jopa tuhatvuotiset, perinteensä. Minulle Ukrainassa olo merkitsi erikoista sekoitusta uutta ja vanhaa, tuttua ja vierasta.
Kaupunkina Kiova, vaikka siellä asuukin lähes kolme miljoonaa ihmistä, on kaunis, ja vehreä. Ainakin keskustan alueella on helppo oppia liikkumaan. Vanhaa arkkitehtuuria on säilynyt paljon, kirkkoja restauroidaan kovaa vauhtia ja kaupungin kumpuileva maasto antaa hienoja elämyksiä, kun paikkoja katselee turistin silmin. Lisäksi kaupungin läpi virtaa Dnepr-joki, joten aivan kaupungin keskustassa voi jopa löhötä aurinkorannalla.
Paikasta toiseen voi matkustaa metrolla (joka tosin on varsin suppea, vain kolme linjaa), bussilla, trallikalla, ja raitiovaunulla. Hyvin käteviksi osoittautuivat myös lähes kaikkialle kulkevat pikkubussit, marshrutkat. Kulkuvälineillä ajaminen on myös halpaa n 50 kopeekkaa - 1 grivna/matka.
Hintataso oli Ukrainassa muutenkin aika huokea. Ruoka on halpaa, ja sitä saa marketeista, toreilta ja jopa kadun varrelta. Tietenkin kannattaa olla aina tarkkana sen suhteen, mitä ostaa ja syö. Valintamahdollisuudet ovat mahtavat. Ainakin kesällä torit ja katujen varret pursuilevat erilaisia vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Muutenkin syömäni ruoka oli useimmiten herkullista. Ukrainalaisen keittiön tuotteet ovat hyvin lähellä venäläistä ruokaa.
Työn kautta tutustuin paikallisiin ihmisiin
Yleisesti ottaen työharjoitteluni Kiovassa oli minulle todella antoisa kokemus. Ihmisten osoittama mielenkiinto minua kohtaan yllätti. Kiovassa ulkomaalainen, joka ei ole tullut pelkälle turistimatkalla kaupunkiin, ei taida olla kovin yleinen asia, vaikka kyseessä onkin maan pääkaupunki. Sain todella paljon lisää varmuutta ulkomailla asumiseen ja minulle selvisi, että pystyn hyvin työskentelemään vieraalla kielellä ulkomaisessa työyhteisössä.
Toisaalta välillä tunsin olevani vähän yksin, sillä harjoitteluni aikana en tavannut ketään muita ulkomaisia harjoittelijoita tai opiskelijoita. Olisin tietenkin voinut itse olla aktiivisemmin yhteydessä Mohyla-akatemian väen kanssa, mutta käsittääkseni siellä oli jonkinlainen kesäloma.
Olin kuitenkin varautunut tähänkin jo ennen lähtöä ja tekstiviestit, e-mailit ja kirjeet kotopuoleen kulkivat helposti! Töissä oleminen ulkomailla vaatii mielestäni enemmän oma-aloitteisuutta, vastuuntuntoa ja kylmähermoisuutta kuin esimerkiksi opiskelu. Työn kautta tutustuu myös enemmän erilaisiin ihmisiin ja nimen omaan paikallisiin, tavallisiin ukrainalaisiin. Se olikin yksi antoisimmista ja mielenkiintoisimmista seikoista harjoittelussani.
Saara Ratilainen
>> Lue lisää kansainvälisestä harjoittelusta
|
| |
|
[Lisätty 4.9.2003 | TR]
|
| |
|
|
|
Cimo.fi-verkkopalvelu