 |
Kesällä 2002 lähdin töihin Pariisiin. Olin valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta puoli vuotta aiemmin ja tarkoitukseni oli lähteä heti ulkomaille.
Lähdin Ranskaan, koska minulla oli tarve nähdä maa sisältäpäin. Halusin kokea, millaista on työskennellä ja elää kielellä, jota olin intohimoisesti opiskellut jo usean vuoden ajan. Halusin myös todistaa itselleni, että pärjäisin ja löytäisin koulutustani vastaavaa työtä kielellä, joka ei ole äidinkieleni.
Etukäteen oletin, että ranskalainen työkulttuuri olisi suomalaisen kaltainen - ovathan molemmat Euroopan maita eivätkä myöskään maantieteellisesti tai kulttuuriperinnöltään niin kovin erilaisia. Odotin myös, että suomalaisuudellani olisi positiivista nostetta ja että se koettaisiin valtikseni.
CIMOn harjoittelijana kielikoulussa
Ensimmäinen työpaikkani Pariisissa oli pohjoismaalais-ranskalaisessa kielikoulussa. Harjoittelin siellä CIMOn apurahalla viisi kuukautta. Työnkuvaani kuuluivat kielikoulun monenlaiset hallinnolliset tehtävät, asiakaspalvelu sekä markkinointi ja tiedotus. Johtajan lomien aikana vastasin koulun ylläpidosta. Työtehtävät oli opittava nopeasti ja itsenäisesti. Muutenkin oma-aloitteisuus oli työssä valttia. Sain vapaat kädet tehdä markkinointiprojekteja - siispä suunnittelin ja toteutin pohjoismaisten kielten mainoskampanjan.
Työnhakua Pariisissa
Harjoitteluni aikana hain aktiivisesti jatkotöitä Pariisista. Kiersin pari rekrytointipalvelua sekä vastailin ilmoituksiin. Yksityisiä rekrytointipalveluita on Pariisissa paljon. Suomalaisen kannattaa keskittyä kaksikielisiin eli hyvää englannin ja ranskan kielen taitoa vaativiin toimistoihin, koska niissä hyvä yleinen kielitaito tulee parhaiten edukseen.
Pariisilaiset rekrytointipalvelut testaavat hakijansa tarkoin. Yleensä tilanteeseen kuuluu ranskan ja englannin kielen testi, Windows Word-, Excell-, ja Power Point -käyttövalmiustestit sekä konekirjoitusnopeustesti. Jos tulokset tyydyttävät rekrytoijaa, pääsee kandidaatti seuraavaan vaiheeseen eli haastatteluun, jossa kartoitetaan hakijan suullinen ilmaisu kummallakin vaaditulla kielellä, koulutus- ja työkokemustausta sekä työtoivomukset. Jos tästäkin vaiheesta selviää tyydyttävästi, voidaan hakijalle heti tai myöhemmin ehdottaa työpaikkaa. Työkomennukset vaihtelevat päivästä pysyvään työsuhteeseen.
Ranskalainen työkulttuuri yllätti erilaisuudellaan
Löysin myös jatkotyöpaikan pariisilaisesta kielikoulusta. Olin koulun markkinoinnissa ja hallinnossa kuukauden päivät. Kielikoulukokemuksiani seurannut eli kolmas työ Pariisissa vaati viisi haastattelu- ja testauskertaa.
Pääsin ison ranskalaisen konsultointiyrityksen palvelukseen kansainvälisen koulutusohjelman koordinaattoriksi. Töitä oli todella paljon ja päivät venyivät huimasti pidemmiksi kuin mitä työsopimuksessa oli sovittu. Tämän kerrottiin kuuluvan yrityksen kulttuuriin eivätkä työntekijät pitäneet asiaa sen kummallisempana. Kahvipöytäkeskustelussa korviini kantautui myös tokaisu, että kunnon virkamies ei lähde koskaan toimistosta kotiin ennen klo 19:ää. Välillä tuntui, että ranskalaisessa työelämässä tehokkuus ja hyvä työntekijyys olivat suoraan verrannollisia työpaikalla vietettyyn aikaan - mitä pidempään sitä parempi.
Muita eroja ranskalaisen ja sen suomalaisen työelämäkulttuurin välillä, jota minä olin kotimaassani kokenut, olivat ranskalaisten työpaikkojen Suomea tiukempi hierarkia, kommunikaatiovälineiden erilainen käyttö, uuden työtekijän perehdyttämiskulttuurin olemattomuus sekä työntekijöiden tiukempi roolittaminen.
Kokemukseni mukaan ranskalainen työelämä on hierarkialtaan Suomen työelämää jäykempi. Nuoren ja organisaation alimman portaan työntekijän tulee lunastaa hitaasti paikkansa yhteisössä. Joskus käy myös niin, ettei yrityksessä assistenttina aloittanut työntekijä voi edetä saman yrityksen työtehtäväasteikossa. Hän voi olla ns. leimautunut tiettyyn ammattikuvaan, ja korkeatasoisempia tehtäviä halutessaan tällaisen työntekijän täytyy katsoa muihin organisaatioihin.
Kokouksissa ja yrityksen henkilökunnan yhteisissä tapaamisissa tuntuu Ranskassa olevan yhteisesti hyväksytty käytäntö, että nuoremmat työntekijät ovat melko hiljakseen antaen tilaa vanhemmille kollegoille.
Työyhteisöjen korostunut hierarkia tuli esiin myös silloin, kun piti ottaa selvää jostain asiasta. Yleinen sääntö on, että johtaja-tasoiseen henkilöön ei saa ottaa suoraan yhteyttä, vaan viestin tulee mennä puhelinkeskuksen, sihteerin tai avustajan kautta. Tämä johti siihen, että asioiden hoitaminen pitkittyi, ja joskus viesti myös muutti melkoisesti muotoaan useiden välikäsien kautta kulkiessaan.
Ranskassa työelämässä käytettiin samoja kommunikaatiovälineitä kuin Suomessa mutta hieman eri tavoin. Yleistä on, että kun sähköposti tai faksi on lähetetty, soitetaan heti perään, jos asia on tärkeä - viestin perillemeno on syytä tarkistaa. Sähköposti on Ranskassa yleistymässä, mutta silti siellä kommunikaatiovälineiden kuningas on yhä puhelin.
Viestien ja yhteydenottojen määrä työasioissa kasvaa suureksi, koska Ranskassa on tapana muistuttaa työasioista useaan otteeseen, jotta ne todella tulisivat tehdyiksi. Verbi 'relancer' - jonkin asian uudelleen pöydälle ottaminen tai uudelleen aloittaminen - tuli ranskalaisessa työelämän kielenkäytössä erittäin tutuksi. Kommunikaatiovälineisiin luotetaan vähemmän. Tekniikka ei Ranskassa aina toimikaan suomalaisella täsmällisyydellä, ja henkilökohtaiset tapaamiset ovat työelämässä arvossaan.
Kokemusteni perusteella uuden työtekijän perehdyttäminen on Ranskassa melko heppoisella tasolla. Kaikissa kolmessa työpaikassani olin itse vastuussa siitä, opinko työtehtäväni vai en. Työtehtävät toisin sanoen tupsahtivat eteeni ja oli oma asiani selvitä niistä. Työpaikalla tuntui olevan jatkuvasti kova kiire ja vaikka kollegat olivat halukkaita opastamaan, oli neuvojia silti joskus vaikea löytää, koska kaikkia painoivat omat tehtävät.
Suomalaisuudesta ei Ranskassa oltu käytännön työelämässä kovinkaan kiinnostuneita tai innostuneita, vaan minulta odotettiin mukautumista ranskalaisuuteen.
Ranskassa huomiotani kiinnitti työtekijöiden tiukahkon roolittamisen. Sihteerit puhuivat yhteisissä tilaisuuksissa vain keskenään ja johtoportaan ihmiset keskenään. Myös nuoret vetivät keskusteluissa tiukat ammattirajat. Puhuttiin esimerkiksi ajattelijoista tai innovaattoreista ja toteuttajaportaasta. Keski-Euroopan Suomea perinteisempään työkulttuuriin on siis suomalaisena tulijana syytä varautua. Sydän-Euroopassa klassiset johtaja-alainen-roolit ja alistuvainen asenne ovat vielä useissa työpaikoissa kunniassa.
Antoisa kokemus
Sain työelämäkokemuksestani Pariisissa kuitenkin paljon. Tuli virallisesti todistettua, että todella hallitsen ranskan (ja englannin kielen) myös työelämän vaativissa oloissa. Opin omaksumaan nopeasti uusia asioita sekä mukautumaan uusiin tilanteisiin, rooleihin, tietokoneohjelmiin ja kollegoihin. Opin myös sivusilmällä paljon kansainvälisen liike-elämän kirjoittamattomia käyttäytymissääntöjä ja kehityin illallis-small talkin käyttäjänä. Suomessa tämänkaltaisia taitoja ja kansainvälistä kokemusta arvostetaan.
Huomasin, että Suomi-Ranska-välillä työelämä sai uudenlaisia käänteitä: päivät venyivät ja käsitykset tehokkuudesta muuttuivat. Ranskassa tehokasta oli pohtia kauan ja hartaasti asioita, Suomessa tehokas työ nähtiin lähinnä nopeasti ja aikatauluja kunnioittaen suoritetuksi hyväksi lopputulokseksi. Ranskassa suomalaisuus tuntui töitä hakiessa enemminkin pieneltä vammalta, joka tuli yrittää peittää ja korvata muin avuin, kuin yhdentyvän Euroopan valttikortilta.
Mielestäni ulkomaille kannattaa lähteä töihin, jos on motivoitunut sopeutumaan monenlaisiin ennalta arvaamattomiin tilanteisiin. Valmius tinkiä kotoisesta elintasosta ja tutun elämän helppoudesta on myös ensiarvoista. Ennen lähtöä on tärkeää tiedostaa, että vieraassa maassa on yleensä otettava aluksi vastaan työtä, joka ei vastaa omaa koulutustasoa ja että mitä luultavimmin joutuu työskentelemään hierarkian alimmilla portailla sekä tekemään paljon töitä mukautuakseen maan kulttuuriin ja oppiakseen hyvin maan kielen. Ponnistelu kuitenkin kannattaa ja työskentelystä ulkomailla on vain ja ainoastaan plussaa - palasi sitten kotimaahan tai jäi toisille maille.
Susa Mäkinen
>> Lue lisää kansainvälisestä harjoittelusta
|
| |
|
[Lisätty 2.9.2003 | TR]
|
| |
|
|
|
Cimo.fi-verkkopalvelu