Rakkautta ja vihaa Pariisissa

Riikka vietti lukuvuoden Erasmus-vaihdossa Pariisin kuuluisassa INALCOssa.

Pariisi kutsui minua Erasmus-vaihtoon lukuvuodeksi lokakuussa 2003. Kymmenen kuukautta tuntui aluksi hirvittävän pitkältä ajalta – kunnes huomasin yhtäkkiä, että olikin aika lähteä ja jättää taakse valtava määrä muistoja, ihmisiä, tuoksuja ja tunnelmia. Lähteminen on ilmeisesti aina vaikeaa, oli kyse sitten kodista Suomessa tai toisesta kodista maailmalla.

Lähdin ensisijaisesti oppiakseni puhumaan ranskaa paremmin ja toissijaisesti Pariisin takia. Lisäksi halusin saada opintoihini uudenlaista näkökulmaa ja suuntaa sille, miten etenisin jatkossa. Ranskaa opinkin, tosin henkilökohtaiset kontaktit saattoivat vaikuttaa siihen jopa enemmän kuin opiskelu ranskaksi. Mitään muuta neuvoa Ranskaan lähteville ei ole kuin kielen käyttäminen aktiivisesti: sen puhuminen, lukeminen ja kuunteleminen aina tilaisuuden tullen!

Opiskelua

Opiskelin INALCOssa (Institut National des Langues et Cultures Orientales) Afrikan-tutkimuksen laitoksella, Etelä-Aasian laitoksella ja jonkin verran ulkomaalaisille opiskelijoille suunnatuilla ranskan kursseilla. Ranskan jätin tosin pois kevätlukukaudeksi, koska en kokenut sen parantavan kielitaitoani juuri millään lailla. Ranskan opiskeluun suosittelen siis jotakin muuta oppilaitosta. Muuten opetus oli varsin hyvää, mutta tasoltaan vaihtelevaa kuten Suomessakin. Erityisesti nautin joidenkin Etelä-Aasian kurssien hienosta yhteishengestä ja yleisesti opetusryhmien pienestä koosta.

Neuvojen saaminen oli pienellä laitoksella helppoa, jos opettajaan tai laitoksen sihteeriin sattui törmäämään käytävällä – huoneissaan he eivät tuntuneet kovin usein olevan. Asioita kannattaa tiedustella rohkeasti myös muilta opiskelijoilta.

Yliopiston ulkoiset puitteet olivat hyvin vaatimattomat suomalaisiin standardeihin verrattuna: INALCOn opiskelijoiden käytössä ei käytännössä katsoen ollut tietokoneita; rakennukset olivat talvella vetoisia ja kesällä kuumia; piirtoheitin ja toimivat tussit olivat suurta ylellisyyttä. Vaikka INALCOa arvostetaan edelleen instituutiona, ei sekään ole rahavaikeuksia vailla.

Asunto-ongelmia, vihaa ja rakkautta

Kirjoitin yllä lähteneeni toissijaisesti Pariisin takia. Vuosia sitten ensivierailulla tapahtunut ihastuminen muuttui hyvin nopeasti viha-rakkaus – suhteeksi, ja nyttemmin etäsuhteeksi. Pariisi on vaikea kaupunki, ja pariisilaiset hankalan maineensa veroisia. Tulijalle on aluksi vaikeaa kaikki. Asunnon löytäminen voi tuntua mahdottomalta, ellei itsellä tai vanhemmilla (joiden tulisi mieluiten olla Ranskassa asuvia!) ole todistettavasti kolminkertaisia tuloja asunnon vuokraan nähden. Itse asuin ensin alivuokralaisena, kunnes lopulta muutin saman katon alle kahden ranskalaisen kanssa touko-kesäkuuksi. Halvimmillaan Pariisissa voi asua 250 eurolla, jos sattuu saamaan opiskelija-asunnon. Todennäköisesti sitä ei saa, jolloin normaali vuokra Pariisin kaupungin alueella on 400–600 euroa – yhdestä huoneesta.

Pysyvä asuinpaikka on kuitenkin hyvä olla, jos haluaa saada pankkitilin, joka on edellytys monelle muulle asialle, muun muassa ranskalaisen asumistuen saamiselle ja opiskelijahintaisen metrokortin hankkimiselle. Byrokratia on Ranskassa edelleen voimissaan ja se tarjoaa haasteita kärsivällisimmillekin ihmisille. Virastoissa puhutaan lähes pelkästään ranskaa, joten valmiiksi mietityt lauseet, sanakirja ja pitkä pinna ovat vasta-alkajalle suositeltavia!

Mutta Pariisi. 2000-luvun Pariisi ei ole enää lainkaan sama kuin edellisellä vuosituhannella. Toki croissantit, korkeat korot ja katusoittajat kuuluvat edelleen katukuvaan. Mutta yhtä lailla siihen kuuluvat hammamit, afrikkalaiset kalatorit, bollywood-videoliikkeet ja McDonald’s. Siirtolaisten suurta määrää ei voi olla huomaamatta - lähimmässä internet-kahvilassani kuulin taatusti enemmän arabiaa kuin ranskaa. Pariisi kuuluu varmasti Euroopan monikulttuurisimpiin kaupunkeihin ja on jo sinällään eksoottinen kokemus suomalaiselle, joka saattaa odottaa näkevänsä kirjoista ja elokuvista tutun periranskalaisen idyllin.

Pieniä opiskelijoita suuressa kaupungissa

Suurin ongelma Erasmus-vaihto-opiskelijalle Pariisissa on kaupungin suuruus. Voisin kuvitella, että pienemmässä kaupungissa opiskelijat tutustuvat toisiinsa helpommin. Itse tutustuin Pariisissa lähinnä INALCOn vaihto-opiskelijoihin, joita ei paria tusinaa enempää ollut. Jonkin verran aikaa tuli myös vietettyä suomalaisten seurassa, sillä yhteinen terapia oli toisinaan todella tarpeen ranskalaisten kummallisia tapoja ihmetellessä. Vain puoleksi vuodeksi vaihtoon ei mielestäni kannata missään nimessä lähteä, jos on mahdollista olla koko vuosi. Pelkästään kielitaidon hankkiminen ja maahan sopeutuminen vie useamman kuukauden, eikä ihmisiin tutustu hetkessä.

Toinen suuri ongelma on raha. Sitä ei koskaan ole tarpeeksi, ja Pariisissa vielä vähemmän. Itse en olisi selvinnyt ilman osa-aikaista työpaikkaa, opintolainaa ja vanhempien apua. Matkustelua vähentämällä olisin tietysti säästänyt, mutta jäänyt paitsi upeita kokemuksia. Suosittelen lämpimästi Ranskassa ja sen naapurimaissa matkustamista, jos maassa pidempään oleilee, sillä Pariisi ei todellakaan anna kuvaa koko Ranskasta.

Itse kävin myös ahkerasti konserteissa, sillä harva Euroopan-kiertueella oleva artisti tai yhtye jättää Pariisin väliin. Varsinkin maailmanmusiikin tarjonta on aivan toista luokkaa kuin Suomessa, mutta oikeastaan kaikki musiikkilajit jazzista vaihtoehtoiseen rockiin ovat hyvin edustettuina.

Vive la France!

Vajaa vuosi Ranskassa tekee ihmeitä itseluottamukselle. Harkitsen edelleen vakavasti mahdollisuutta jatkaa jonain päivänä opintojani maailman parhaimmassa maassa maailman kauneimmalla kielellä! Olen sisäistänyt erinomaisesti ranskalaisen asenteen… Mutta vakavasti puhuen: positiiviset opiskelukokemukset osalla kursseista, lukemattomat kirjakaupat, antikvariaatit ja aarteita pursuavat kirjastot houkuttelevat minua suuresti. Olen saanut vasta pintaraapaisun kaupungista: en vieläkään tunne Pariisin jokaista nurkkaa, kahvilaa ja putiikkia. Voin todeta välimatkan tehneen suhteelle hyvää, sillä olen ehtinyt käymään Pariisissa vuoden aikana jo kahdesti. Aika kultaa muistot ja ikävät asiat unohtuvat, mutta missään nimessä en kadu lähtemistäni!

Riikka Suhonen

INALCOn kotisivut: http://www.inalco.fr



[Lisätty 26.7.2005 | MN]