 |
La dolce vita in Italia!
Olen koko opiskeluaikani suunnitellut vaihto-opiskeluvuotta Italiassa. Italia on pitkäaikainen harrastukseni ja intohimoni, ja puhuin italiaa jo ennen vaihtoon lähtöäni melko hyvin. Opiskelen aikuiskasvatustiedettä Helsingin yliopistossa. Tutkiessani oman laitokseni tarjoamia mahdollisuuksia, löysin pettymyksekseni vain kolmen kuukauden mittaisen vaihdon Italiaan. Halusin kuitenkin lähteä vuodeksi, sillä aikomukseni oli saada vaihdosta mahdollisimman paljon irti myös opintojen kannalta, ja akateemisella italian kielellä opiskeluun tottuminen veisi aikansa. Lisäksi vuodessa ehtisi opiskella muutakin kuin kieltä ja tutustua kunnolla paikalliseen kulttuuriin.
Sivuaineen kautta toivomaani vaihtoon
Päätin siis käydä läpi sivuaineideni tarjoamat vaihtomahdollisuudet. Sosiaalipsykologian laitoksen tarjoama paikka tuntuikin täydelliseltä. Se oli vuodeksi, ja minulla oli vielä suorittamatta suunnittelemani sosiaalipsykologian aineopinnot. Lisäksi olen erityisesti kiinnostunut kulttuurien välisestä psykologiasta, ja sen opiskelu vieraassa kulttuurissa tuntui erittäin järkevältä ja mielenkiintoiselta ajatukselta. Hain ja pääsin yhdeksäksi kuukaudeksi vaihtoon Padovan (30km Venetsiasta länteen) yliopistoon Pohjois-Italiaan.
Sivuaineen aineopintojen suorittaminen vaihto-opiskelijan statuksella osoittautui loistavaksi ratkaisuksi. Suomessa kursseille osallistuminen on rajoitettua, ja sivuaineopiskelija suorittaakin pääasiassa suuria kirjatenttejä. Padovassa sain vapaasti osallistua kaikille luennoille ja seminaareihin, jopa joustavammin kuin paikalliset opiskelijat. Kurssit Helsingissä ja Padovassa vastaavat melko hyvin toisiaan, ja siten korvaavuuksien löytäminen oli suhteellisen helppoa. Molempien maiden professorien joustavuuden ja avuliaisuuden ansioista sain sosiaalipsykologian aineopintoni (20 ov) kokonaisuudessaan suoritettua Italiassa.
Sosiaalipsykologian opiskelu Padovan yliopistossa oli monipuolista ja antoisaa
Padovan psykologian tiedekunta on valtava: vuosittain aloittaa hieman yli 1 000 uutta opiskelijaa, ja professoreita ja lehtoreita on yhteensa noin 130. Professoreiden suuri määrä takaa pätevän opetuksen, koska jokaiselle kurssille voidaan valita opettaja, joka on tutkimuksessaan erikoistunut juuri kyseiseen teemaan. Opintosuuntia on nelja: kognitiivinen psykologia ja psykobiologia, kehitys- ja oppimispsykologia, sosiaali- ja työpsykologia sekä persoonaallisuus- ja kliininen psykologia. Sain vapaasti valita kursseja mistä tahansa opintosuunnasta, mutta keskityin työ- ja sosiaalipsykologiaan, jotta sain kurssit korvattua Suomessa.
Opiskelu Italiassa oli monin tavoin opettavaa. Opiskelun organisointi oli paljon kaoottisempaa mutta samalla myös joustavampaa. Eri lähteista sai usein hyvin erilaista tietoa, mutta ihmiset olivat avuliaita ja kaikki selvisi aina lopulta. Suomalaista, kaiken jo syksyn alussa kertovaa opinto-opasta oli kuitenkin ikävä.
Opetus Padovan psykologian laitoksella on monipuolista ja pätevää. Kaikki resurssit, kuten tietokoneet ja tilat, ovat huipputasoa. Myöskään opetusmenetelmissä ei ollut valittamista. Tiedekunnan sanotaan olevan maan huippuyksikkö psykologiassa. Erityisen antoisaksi koin sen, että laitoksella tehtävä tutkimus on hyvin tiiviisti sidottu perustutkinto-opiskeluun. Toteutimme kursseilla usein pieniä tutkimuksia testaten kurssin vetäjän kyselylomakkeita, koodaten professorin tutkimusaineistoa tai osallistuen tutkimuksiin koehenkilöinä. Opittavaan teemaan liittyvään, aitoon tutkimusaineistoon ja aineiston keruuvälineisiin tutustuminen kurssien lomassa kasvatti tutkijankykyjä ja sai teoriat elämään.
Tenttikäytäntöihin olennaisena osana kuuluvat suulliset tentit olivat pelottavia, etenkin kun Italiassa suullinen kuulustelu suoritetaan luokan edessa ja kuka tahansa saa tulla kuuntelemaan. Selvisin koettelemuksista kuitenkin kunnialla polvet täristen. Pidän kyseistä tenttikäytäntöä kyseenalaisena tasa-arvoisen kohtelun kannalta. Ensimmäisenä kuulusteltava ei saa apua toisten vastauksista lainkaan, ja toisaalta viimeisenä vuorossa olevan kysymykset ovat usein huomattavasti monimutkaisempia. Vaihto-opiskelijana sain onneksi välillä myös erikoiskohtelua ja suoritin muutaman suullisen tentin suljettujen ovien takana professorin vastaanotolla. Menetelmän etuna on, että se kehittää suullisia ilmaisutaitoja, mistä olisi hyötyä myös suomalaisille opiskelijoille.
Opiskelun lisäksi monia muitakin upeita kokemuksia
Vaihto-opiskelijana ehti tehdä myös paljon muutakin kuin opiskella. Italialaiseen kulttuuriin rakastuneelle elämä Padovassa oli unelmien täyttymys. Joka päivä opin ymmärtämään italialaista kulttuuria hieman syvemmin.
Opiskelija-asuntolamme käytävillä kitara soi ja laulu raikui harva se ilta ja ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä niin, että hyvin nopeasti tunsi kuuluvansa joukkoon. Ystäväpiiriini kuului vaihto-opiskelijoita, italialaisia ja koko tutkintoa Italiassa suorittavia maahanmuuttajia. Kansainvälisessä joukossa vahvat italialaiset traditiot sekoittuivat sujuvasti jokaisen omiin etnisiin perinteisiin.
Myös ruoka oli ihanaa. Yliopistoruokala tuntui ravintolalta monipuolisine, laadukkaine pastoineen, viineineen ja juustoineen. Oli myös uskomaton tunne voida lähteä hetken mielijohteesta viinilasilliselle Venetsian satumaiseen ympäristöön. Kävimme paljon elokuvissa ja konserteissa, jotka olivat halvempia kuin Suomessa. Vaihto-opiskelijoille oli erityishintoja myös muutamissa baareissa ja discoissa. Erasmus Student Network - järjestön Padovan yksikkö järjesti monenlaista mielenkiintoista ohjelmaa. Kävimme tutustumassa läheisillä Euganian kukkuloilla viinin valmistukseen ja maistelemassa viinejä viinikellarissa, laskettelemassa Dolomiiteilla, meille oli järjestetty grillijuhlia ja koko yön kestävä risteily Venetsian laguunilla jne. Retkeilimme paljon myös omin päin eri puolilla Italiaa.
Vaatimattomassa asuntolassa hyvä yhteishenki
Vaihto-opiskelijan elämä ei ollut kuitenkaan yksinomaan suloista lomailua. Asuinoloni olivat melko alkeelliset. Asuntolassa ei ollut lainkaan keittiötä, vessat ja suihkut olivat käytävillä. Ostin pienen retkikeittimen, jonka avulla kokkailin omassa huoneessani. Silti järjestimme välillä 20-30 hengen illallisia tuomalla yhteen omat pienet keittimemme.
Asuntola sijaitsi hiljaisella yliopistokadulla ja siten sen portailla majailivat öisin heroiinikauppiaat. En uskaltanut tulla yksin kotiin, ja muutaman kerran seurasimme puukotusta ja sen jälkeistä pidätystä ikkunasta illallisellamme. Asuntolassa oli onneksi 24 tunnin vartiointi.
Lämmitystä tai ilmastointia ei ollut ja talvella oli todella kylmä ja kesällä sietämättömän kuuma. Sijainti ja tunnelma olivat kuitenkin loistavat, ja siten en halunnut vaihtaa asuinpaikkaa. Pyöräilin yliopistolle viidessä minuutissa, ja sääntömme mm. vieraiden majoittamisesta olivat huomattavasti löyhemmät kuin muissa, korkeampitasoisissa asuntoloissa. Yhteishenki oli vahva ja ilmapiiri lämmin ja iloinen. Asuin ensin kahden hengen huoneessa mukavan puolalaisen lääketieteen opiskelijan kanssa. Puolen vuoden jälkeen pääsin sitten yhden hengen huoneeseen.
Monikulttuurisesta vaihtarijoukosta muodostui tiivis yhteisö
Eteen tulleet haasteet eivät olleet yksinomaan materiaalisia. Kömmahdyksiä ja väärinkäsityksiä ei voi vieraassa ympäristössä välttää, ja nopeasti havaitsin hyväksi oppia nauramaan itselleen. Kieli ei joka päivä sujunut, ja välillä vieraassa ympäristössä kotia oli todella ikävä. Vastoinkäymiset kuitenkin opettivat valtavasti ja luottamus omiin selviämiskykyihin kasvoi. Ja toisaalta sitä ei ollut hämmennyksineen yksin, sillä jokaisella vaihto-opiskelijalla on samanlaisia kokemuksia. Monikulttuurisesta vaihtarien joukosta muodostui yhteisten vastoinkäymisten ja ilojen kautta tiivis yhteisö, joka tuki vaikeuksien hetkillä. Ystäväpiirin moninaisuus - niin kansallisuuden, kulttuurin, kuin opiskeltavan alankin suhteen - oli valtava rikkaus.
Käsitykset omasta tieteestä, kulttuurisista uskomuksista ja omista tottumuksista kyseenalaistuivat usein ja muuttuivat vilkkaiden väittelyiden kautta pohditummiksi ja perustellummiksi. Toisaalta välillä oli myös rankkaa joutua aina selittämään asiat ja niiden taustat juurta jaksain, jotta keskustelukumppani todella ymmärtäisi. Väsymyksen hetkillä pieni skandinaaviyhteisömme samankaltaisine mentaliteetteineen ja taustoineen oli kullan arvoinen. Elin vuoden niin etnisessa, kuin tieteellisessakin vähemmistössä ja mikäpä olisi parempi katsantokanta oppia sosiaalipsykologiaa. Yhtäkkinen vähemmistönä olo koko elinikäisen enemmistöön kuulumisen jälkeen sai todella ajattelemaan.
Tulen aina kaipaamaan ja muistelemaan lämmöllä vuoden aikana saamiani rakkaita ystäviä, kodikasta asuntolaani, Padovaa ja italialaista elämää. Opiskelijavaihto on uskomaton kokemus ja olen todella iloinen, että lähdin. Lähde sinäkin!
Sonja Valjus
>> Lue lisää opiskelijavaihdosta
|
| |
[Lisätty 17.10.2003 | TR]
|
| |
|
|
|
Cimo.fi-verkkopalvelu