Opiskelen muotisuunnittelua Via University Collegessa, Tanskassa. Asun Herningissä, joka on pieni kaupunki Keski-Jyllannissa. Aloitin opintoni syksyllä 2016. Lukion jälkeen en heti uskaltanut lähteä ulkomaille opiskelemaan, mutta koska mahdollisuudet päästä opiskelemaan muotisuunnittelua Suomessa ovat rajalliset, päätin lähteä maailmalle kokeilemaan siipiäni. Olen aina ollut kiinnostunut muotisuunnittelijan ammatista. Päätin lähteä toteuttamaan unelmaani opiskeltuani ensin muotia vuoden kansanopistossa ja liiketaloutta vuoden verran ammattikorkeakoulussa Suomessa.
ulkokuva_Stina
Stina Henriksson

Toisen Pohjoismaahan on helppoa muuttaa

Tanska valikoitui kohteekseni hyvän design-maineen, ilmaisen koulujärjestelmän ja vähäisen kulttuurishokki-riskin ansiosta. 
Itse oppilaitos Via University College vakuutti minut upealla kampuksella ja selkeällä tutkintorakenteella. Lisäksi oli melko ratkaisevaa, että opinnot ovat englanniksi.

Muutin ulkomaille sillä asenteella, että voin palata Suomeen, jos elämä ulkomailla ei maistukaan. Jo parin ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen olin kuitenkin jo täysin varma siitä, että täällä näissä upeissa puitteissa haluan suorittaa tutkintoni rakastamallani alalla.

Pohjoismaiselle hakijalle hakuprosessi oli verrattain helppo. Korkeakouluihin haetaan Optagelse.dk-yhteishakuportaalin kautta. Suomalainen ylioppilastodistus oikeuttaa hakemaan Tanskan yhteishaussa, ja englannin kielitestiäkään minun ei tarvinnut tehdä, koska olin suorittanut lukion pakolliset englanninkurssit.

VIA Designiin hakijat valitaan pääsykoetehtävien perusteella. Minun tapauksessani kyse oli piirustustehtävistä ja motivaatiokirjeestä, jotka lähetin digitaalisesti kouluun. Muutama kuukausi tämän jälkeen pidettiin Skype-haastattelu, ja pari kuukautta myöhemmin sain tietää, että olin saanut opiskelupaikan.

Opinnot ja työelämä kulkevat käsi kädessä

VIA:ssa parasta on oikeaan työelämään keskittyvä opetustapa. Tuntuu, että opiskeluprojektit valmistavat minut hyvin työelämään. Vaikka korkeakouluopinnot ovat maksuttomia Tanskassa, rahaa kuluu vaatemallistojen materiaalikustannuksiin. 

Rahoitan opintojani käymällä töissä. Keski-Jyllannissa voi olla vaikeaa löytää töitä, ellei puhu sujuvaa tanskaa. Onnekseni löysin kuitenkin hyvän työpaikan paikallisesta verkkokauppayrityksestä, jossa tarvitaan suomen kielen osaajia. Saan tehdä töitä, joista on minulle aidosti hyötyä tulevaisuudessa. Harvinaisesta suomen kielestä voi yllättäen olla apua ulkomailla, joten suosittelen muitakin ulkomailla opiskelevia hakemaan töitä kansainvälisesti toimivista yrityksistä. 

Saan myös opintotukea Suomesta. Halutessani voisin vaihtaa tanskalaiseen opintotukijärjestelmään, jossa tuki on hiukan suurempi kuukaudessa.Tanskalaisen opintotuen piiriin voi päästä silloin, jos työskentelee keskimäärin vähintään 12 työtuntia viikossa. En aina pysty koulun takia tekemään tarvittavaa tuntimäärää, joten olen siksi pysytellyt tutussa ja turvallisessa suomalaisessa tukijärjestelmässä.

Yleisesti hintataso on Tanskassa pikkaisen korkeampi kuin Suomessa, tosin niin ovat palkatkin. Lisäksi maksan huomattavasti vähemmän vuokraa yksiöstäni Herningissä, kuin mitä joutuisin maksamaan vastaavasta kotona pääkaupunkiseudulla.

Arkea pyörän selässä

Pyörä on ehdoton kulkuväline Herningissä.  Kaupunki on melko pieni, joten pyörällä pääsee kätevästi paikasta toiseen. Talvet ovat sen verran leutoja, että viime vuonna oli ainoastaan pari päivää, jolloin jätin pyörän kotiin pakkasen takia.

Arjessa Tanskassa pärjää hyvin englanniksi, sillä paikalliset puhuvat hyvää englantia. Lisäksi kirjoitettua tanskaa on helppoa ymmärtää, jos osaa ruotsia. Tanska kuulostaa kuitenkin melko erilaiselta ruotsiin verrattuna, joten puhumista ja kuullun ymmärtämistä täytyy treenata. Jokainen Tanskaan muuttava on kuitenkin oikeutettu ilmaisiin tanskan kielikursseihin, joten kielen opetteluun on hyvät mahdollisuudet.

Parasta on kaverit

Tanskassa opiskelu tuntuu ehdottomasti hyvältä valinnalta, en ole juurikaan kokenut kulttuurishokkia tai varsinaista koti-ikävää. Suomea tulee lähinnä ikävä silloin kuin vierailen siellä. Toki ikävoin perhettäni ja kavereitani, mutta välimatka myös vahvistaa ystävyyttä, ja se on saanut minut tuntemaan syvää kiitollisuuta sitä kohtaan, että minulla on näin mahtavia ystäviä ja perhe.

Kansainvälisellä linjalla opiskelu on ollut mahtavaa, sillä kaikkien tullessa ulkomailta on ollut helppoa ystävystyä uusien ihmisten kanssa, ja verkostoni ovat nyt paljon kansainvälisemmät kuin pystyin kuvittelemaankaan – ystäväni tulevat ympäri Eurooppaa, ja jopa Afrikasta ja Aasiasta. Kääntöpuolena kansainvälisellä linjalla ei tutustu niin paljon tanskalaisiin, eikä paikallista kieltä tule harjoiteltua niin paljon kuin ehkä toivoisi.

Kommellukset opettavat paljon hyvää

Ulkomailla asuessa törmää vääjäämättä tilanteisiin, jotka hoituisivat helpommin kotimaassa. Kun ympärillä ei ole samaa turvaverkkoa kuin kotimaassa (eikä autoa lähipiirissä) joutuu välillä turvautumaan hyvinkin luoviin ratkaisuihin, esimerkiksi huonekaluostoksilla. 

Muistutan itseäni aina kuitenkin siitä, kuinka paljon luonteenlujuutta kommellukset opettavat. Yleensä ei mene kauaa ennen kuin niille voi nauraa.  On ollut mahtavaa huomata, kuinka hyvin voin selvitä itsenäisesti. Lisäksi minulla on nyt rohkeutta, jota minulla ei ehkä aiemmin ollut, lähteä muuallekin ulkomaille tämän kokemuksen jälkeen. Vastoinkäymiset ovat opettaneet minulle myös sen, että maailmassa on ihania ystävällisiä ja auttavia ihmisiä.

Kannustaisin jokaista lähtemän ulkomaille opiskelemaan jossain vaiheessa elämäänsä. Itse en todellakaan ollut kovin todennäköinen ulkomaillemuuttaja vielä lukiossa, mutta nyt en vaihtaisi pois tätä kokemusta mistään hinnasta. Näen tulevaisuudessani paljon kansainvälisiä mahdollisuuksia ja koen itseni erittäin onnekkaaksi. 

Teksti ja kuva: Stina Henriksson