Young Ambassadors -stipendiaattina Yhdysvalloissa
Uuden Finland-US Young Ambassadors -vaihto-ohjelman 15 stipendiaattia lähtivät Yhdysvaltoihin 8. kesäkuuta 2011. Kuuden viikon aikana nuoret perehtyvät ympäristöasioihin, vierailevat Washingtonissa sekä tutustuvat amerikkalaiseen elämäntapaan luonnonkauniissa Coloradossa. Matkan varrelta kirjoitetaan kuulumisia Maailmalle.netin blogiin. Näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta CIMOn kantaa asioihin.
Stipendiaatit lähdössä matkaan. Kuva: Henrietta Toivanen.
Suuruudenhulluus?
”Amerikassa kaikki on suurempaa”, on tuttu sanonta monille meistä, mutta harva pääsee kokemaan ja todistamaan tätä ilmiötä aivan näppituntumalta. Ensimmäiseksi ulos lentokentältä päästyäni huomioni kiinnittyy autojen valtavaan kokoon, kun massiiviset avolava-autot ja katumaasturit huristelevat ohi 8-kaistaisella maantiellä. Seuraava suuri kokemus osuu eteen ensimmäisessä ravintolassa, jossa tilaamani annos on kaksinkertainen suomalaisen keskivertoravintolan annokseen verrattuna.
Asuinalueelle saavuttaessa silmiin pistää asuntojen ja talojen massiivinen koko. Niitä katsellessani en voi muuta kuin ihmetellä, kuka oikein tarvitsee neljän makuuhuoneen, kahden vierashuoneen, kolmen vessan ja kolmen kerroksen verran tilaa elämiseen. Ruokakaupassa massiivisuus sen kun jatkuu kulkiessani City-Marketin kokoisen kaupan hyllyjen välissä katsellen 3,6 litran maitokanistereita, 800 gramman paahtoleipäpaketteja ja 2 litran suihkugeelipulloja.
Kaiken tämän keskellä tulee helposti miettineeksi, miksi ihanteena tuntuu olevan aina vain suurempi talo, auto tai keksipakkaus. Eikö nykyisen materialistisen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen ideologian kaveriksi mahdu realistista ymmärrystä siitä, mikä on tarpeeksi?
Ostosparatiisi
Varsinainen jättielämys kuitenkin tulee vastaan astuttuani sisään paikalliseen ostoskeskukseen, joka on vähintään Jumbon kokoinen ja sisältää satoja kauppoja. Ostoskeskuksessa vierähtääkin helposti koko päivä tutkiessani ja sovitellessani valtavaa nuortenvaatevalikoimaa. Ihmettelen samalla, kuinka tämänhetkisen valuuttakurssin ansiosta merkkikama maksaa kolmasosan Suomen hinnoista. Kulkiessani kaupasta toiseen kaikkein silmäänpistävintä on kaikesta huolimatta palvelu, joka on äärimmäisen korkeaa luokkaa.
Heti sisään astuttuani henkilökunta tervehtii iloisesti ja tiedustelee tarvitsenko apua tai olenko etsimässä jotakin tiettyä tuotetta. Tämän jälkeen he tulevat useaan otteeseen tarjoamaan apuaan eri kokojen ja tuotteiden löytämisessä. Myyjien käytös ei tunnu missään vaiheessa tekopirteältä tai teeskennellyltä asiakaspalvelulta. Tällaisesta palvelusta ei voi Suomessa kuin unelmoida. Lähtiessäni kaupasta voin ilokseni huomata kantavani isoja kasseja, jotka pursuavat alennusrekeistä tekemiäni löytöjä.
Ystävällinen USA
Ystävällisyys ei rajoitu vain asiakaspalveluun vaan jatkuu myös kauppojen ulkopuolella. Vastaantulevat ihmiset hymyilevät kävellessään ohitse ja usein myös tervehtivät fraasilla ”Hi, how is it going?”, johon vastaan mielelläni ja osoitan kohteliaisuutta toistamalla fraasin. Hyväntahtoisuus on käsinkosketeltavaa, kun kaivan kartan esiin laukustani ja mietin, mikä kadunkulma se oli, josta piti kääntyä. Jo ensimmäinen vastaantulija tarjoaa apuaan päämäärän löytämisessä.
Kohteliaisuus onkin hyvin arvostettua USA:ssa, ja jo pelkästään sanan ”please” voimalla tulee hyvin toimeen ja pärjää melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Ainoa hankaluus tuon tietyn sanan kanssa on se, ettei suomen kielestä löydy sille vastinetta, joten totutteleminen sen käyttöön vie oman aikansa. Toivottavasti vielä joskus kohteliaisuus ja muiden ihmisten parempi huomioon ottaminen tarttuu meille Suomeenkin, kun kerran lähes kaikessa muussakin apinoidaan ”Amerikan mallia”.
Teksti: Aleksi Ekman